United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ainapa vaan vastasi hullu mies: »minun kätteni työn Jumala kylläkin siunaa, vaikka oliskin sitä vähemmin, mutta hänen, joka luulee nyt tempaavansa leivänpalan suustani, hänen pitää viimein niittämän kirousta otsansa hiestä, koska ei hän Herran sapattia kunnioita». Niin hän lausuili, kävellen töllötellen pyhäpäivinä virsikirja kourassa, silmät ympyrjäisinä päässä ja tukka pystyssä kuin Pommin Pietarin tukka.
"Niin, sen minä takaan", sanoi Gregori Tigerstedt jalolla ylpeydellä. "Minä myös", vakuutti Aminoff. "No niin", sanoi Cronstedt, "se into, joka elähyttää teitä, hyvät herrat, takaa, että me saamme voiton. Eteenpäin siis, ja suokoon Jumala, että Siikajoki ennen auringon laskua on saanut kaksoisveljensä!" Kaikuva hurrahuuto kaikkien upseerien huulilta oli vastauksena Cronstedtin puheesen.
Kolumbus pelastui kuunpimennyksen avulla. Hän tiesi sen ennakolta Regiomontanuksen »Ephemerideistä» ja lähetti intiaanipäällikkölle sanan, että Jumala on suuttunut heihin ja päätti rangaista heitä, koska he näännyttivät nälkään hänen valittunsa; vihansa merkiksi Jumala pimentäisi kuun.
"Minä olen puhutellut Forbesia ja olen puhutellut enoanne, ja sitäpaitsi ryhtynyt eräisiin tutkimuksiin, jotka kumminkin tuskin vievät mihinkään tulokseen." "Ette siis ole menettänyt rohkeuttanne?" "En suinkaan." "Jumala siunatkoon teitä siitä sanasta!" huudahti neiti Harrison. "Jos vaan olemme rohkeita ja kärsivällisiä, niin täytyy totuuden tulla ilmi."
Mutta, Jumala paratkoon, moni meidän kouluopettajistamme ei enää itse taida laulaa; he ovat liian "ylhäiset"; he ovat liian ylhäiset laulamaan, syystä että ovat liian ylhäiset uskomaan. Eteläsaksassa näyttää asiat tässä suhteessa olevan paremmalla kannalla kuin pohjoisessa. Vai ovatkohan badilaiset, hessiläiset, baijerilaiset ja schwabilaiset imeneet laulunsa ilmasta?
Jumala näki hänet, hän näki, että Maria tahtoi ajaa hänen asiatansa, ja hän oli apua antava. Suurella vaivalla sai Maria kootuksi suuren joukon noita uupuneita naisia ja huusi korkealla äänellä: kuulkaa minua kaikki!
Toitteko te kirjeen?" kertoi hän, pitäen kädellään kiinni käsipuusta. "Ei, ei minulla ole kirjettä", sanoin vihdoin. "Eikö hän sitten vieläkään ole täällä?" Hän kalpeni kauheasti ja katseli minua kauvan aikaa liikkumatoinna. Minä olin hävittänyt hänen viimeisen toivonsa. "No niin, Jumala olkoon hänen kanssansa", sanoi hän vihdoin sortuneella äänellä.
Vaimo kyseli mitä tapahtunut oli. Vaan mies pyysi vapisten: "Jatka nyt sitä, mikä äsken jäi keskitiehen; kerro isästä, jonka Jumala oli käskenyt uhrata oma lapsensa".
Kun päivyt ylentelihen, Joka kaislanen kahahti, Joka korttehut kuhahti, Minun vatsani varahti; Kun kuuhut ylentelihen, Silloin matka mairisampi, Silloin kulku kukkarampi, Astuntani armahampi. Varjele Jumala soasta. Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunoinen Jumala, Kavioista vainovarsain, Sorkista sotahevosten!
Hän oli päiväkausia ajatellut häntä, lakkaamatta rukoillen, että Jumala soisi hetken koittaa, jolloin hän saisi noudattaa uskonsa hengen ääntä: palkita hänen pahuutensa hyvällä, kostaa hänen vainoomisensa lempeydellä, pelastaa hänet ja voittaa hänet Kristukselle. Nyt hän luuli hetken tulleen, jolloin hänen rukouksensa kuultaisiin.