United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
DESDEMONA. Luin, armas. OTHELLO. Synnin jos sa muistat, joka Viel' armoluojan sovitusta kaipaa, Sit' oiti rukoile. DESDEMONA. Voi, puolisoni, Mik' aikees? OTHELLO. Tee se joutuun; syrjään käyn mä. En valmistumatonna sieluasi Ma tahtois murhata; en, jumal'auta, Ma sieluasi tahtois murhata! DESDEMONA. Sa puhut murhasta? OTHELLO. Niin puhun. DESDEMONA. Sitten Mua, Jumal', armahda!
Sinä olet koettanut viehätysvoimaasi moneen mieheen ja kovaksi onneksi olet aina onnistunut; mutta koetappas vietellä tätä miestä, ja jos, jumal'auta, onnistut siinä rahdunkaan, olet sinä varmaan itse piru! Hän meni ovelle ja avasi sen äkisti: Käskekää tänne herra Felton, sanoi hän. Odotahan, minä suositan sinut hänelle.
Jumal'auta, se on suurta, se on ihmeteltävää, ja jos kansamme olisi yhtä mahtava toimiessaan kuin se on suuri kärsiessään, niin sillä ei olisi vertaistaan maan päällä! Olette oikeassa, sanoi Larsson liikutettuna. Suokaa minulle anteeksi nuo nyreät sanat, jotka hädän johdosta vast'ikään tulin lausuneeksi.
Kaikki on aikansa tässä maailmassa. Totta Jumal'auta onkin, aikansa kutakin. KAISA. Sinä olet kauhea! ROOPE. En niinkun pitäisi. Rustmestarin on syy tähän kaikkeen. Hänen ansiostaan on Hilma tuossa kurjuuteensa nääntyä. Hänen ansiostaan kannan minä rautoja jaloissani. Hänen ansiostaan olen kohta merkitty elämänijäkseni. Merkitty varkaaksi.
Kymärä hartioissa oli tosin jo käynyt hyvin huomattavaksi, sillä selkä oli alkanut koukistua. Mutta hän näytti sittenkin mieheltä, jolla on voimaa. »Jos niin on kuin sanotte», virkkoi hän, »niin teillä on todellakin oikeus syyttää minua jonkun verran. Mutta pelkuruuden tähden en ole ollut puhumatta, en Jumal'auta! sillä minä en ole ikänä Vennua, enempää kuin ketään muutakaan ihmistä pelännyt.
Ranskan kuningas ei ole minua unohtanut; hetki on tullut! Turmio niille, jotka maatani uhkaavat! Haa! tällä kertaa en pakene, sen vannon, Jumal'auta!" Hän oli tuskin lopettanut, kuin lukuisia askeleita kuului käytävässä. Ovi avattiin rajusti. Bartolomeo syöksi huoneesen läähättäen, kalpeana ja kamalana kasvoiltaan; hän huusi: "Kostoa! Kondottierit ovat mökkini sytyttäneet.
Mutta tämä ei hätäillyt. »Mitäs mun nyt niin mieleenikään», virkahti hän kaksimielisesti. »Mitä sitten tarkoitat? Minä olen köyhä, mutta sulta en ainakaan ikänä kerjää, sen jumal'auta saat uskoa, jos tahdot!»
BUCKINGHAM. Mua surettaa, ett' arvo lanko luulee Pahoiksi aikeitani; Jumal'auta, Meill' ystävällisin on tarkoitus; Palaja, hänen armolleen se kerro. Kun pyhät, hartaat miehet rukousnauhaans' On tarttuneet, he sit' ei hevin päästä; Niin ihanaa on hurskas mietiskely. M
BARTHOLO. Oikeutta! Se sopii hyvin teidän kaltaisten kurjien kesken; oikeutta! Minä olen teidän isäntänne, minä, ja olen siis aina oikeassa. Mutta, Jumal'auta, kun asia on totta... BARTHOLO. Kun asia on totta! Jos minä en tahdo, että se on totta, väitänhän, että se ei ole totta. Kun vaan antaisi kaikkien noitten lurjusten olla oikeassa, niin saisi pian nähdä, mitä auktoritetistä tulisi.
»Minä tulin isännäksi vuonna 1820 ja aloin melkein kahdella tyhjällä kädellä, niinkuin kyllä olet kuullut ja tiedät. Jos olisit silloin ollut minun housuissani niinä ensi aikoina, niin et Jumal'auta kadehtisikaan sitä, että mulla nyt on puuttumatta leipää.» Hautalainen hiukan säpsähti, sillä äijän äänessä oli jokin harvinaisempi sävy, joka melkein pani hänet häpeämään äskeisiä ajatuksiaan.