United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Luonnollista on, että odotusajan näin pidentyessä myös odotukset ovat kasvaneet; on aavistettu jotain entistä merkillisempää ja suurempaa. Joka perehtyy »Juhaan», ei tule väittämään näissä odotuksissa ja aavistuksissa pettyneensä. »Juha» merkitsee monessa suhteessa mahtavaa nousua edeltäjistään.
Niin on rakas, rovasti. Hänen silmänsä paloi; syvä, sininen, lauhkea silmän pohja paloi hehkuen tuuheiden kulmien alla. Rovasti tietää sen ... jos olisi itselleen niin käynyt. Rovasti heltyi. Kyllä minä sen ... kyllähän ... ja olisinhan auttanut, Juha saa uskoa, että olisin auttanut, jos olisin voinut. Mutta Juha ymmärtää, että esivallan käskyä vastaan ei voi asettua. Eipä ei...
Kyllä minä tässäkin sitä minä, että mitä se Jumala minulle tällä mitä se oikein niinkuin voipi tarkoittaa sitä minä, että minkä tähden se minua näin rankaisee? Rankaisuksiko se Juha sen itselleen katsoo? Voi toki että kun puree, niinkuin kahdella veitsellä rintaa kiertäisi. Että minkätähden se niin? Jos se on sentähden, että rakastit häntä enemmän kuin Jumalaa?
Juha heittää sen siihen pystyyn ja astuu peremmäksi, horjahtaa, mutta ei kaadu. Menee uudelleen kokkaan, tarttuu taas sauvoimeen ja vääntää sitä rajusti. Se katkeaa, ja Juha hoipertuu tuhdolle, kädessä sauvoimen puolikas. Samassa irtautuu venhe, ja vesi alkaa sitä viedä. Minkä tähden se ei tartu airoihin? Antaa mennä isoon putoukseen? Juha! Juha! souda, minkä tähden sinä et souda?
Raskain askelin astui Juha tupaan ja istahti penkille soudusta uupuneena, hikikarpaloita otsaltaan pyyhkien. Etpähän totellut, äiti, vaikka lupasit, sanoi hän alakuloisesti. Tuskin pihaan pääsit, niin jo riidan rakensit. Jo sen rantaan kuulin, eihän tästä elämästä taas mitään tule enemmän kuin ennenkään.
Se voi kyllä olla jo verissäkin semmoinen en sano, että on, vaan se voi olla. Verissäpä verissä. Niinpä niin. Jos se ei kylläkään parempaa osannut. Enhän sano, kun en tiedä arvelin vain! Juha käveli perässä, ei pitänyt enää kiinnikään koskapa se saattoi olla rovastinkin mielestä, niin kai se myös oli! Sitä minä vielä jos saan puhua. Istukaa tähän laidalle.
Sitten se juoksi äitiä pakoon kosken rantaan ja sille tielleen se jäi. Siihen asti oli Juha selvillä siitä, mitä oli tapahtunut. Siitä lähtien oli kaikki peitossa siihen asti, kunnes Marja ilmestyi aholle lehmien keskeen. Mikä oli näiden välissä, se oli kuin sumussa. Mutta sen sisässä saattoi olla mitä hyvänsä, miten hirveää tahansa. Minkätähden se ei puhu mitään?
Ei rovasti vieläkään ymmärtänyt, sanoi vain: Mitä Juha tarkoittaa? Silloin Juha melkein syöksi suustaan: Että pitääkö pitäjän miesten sallia, että ne täällä semmoisia tekevät? Tarkoittaako Juha ? Sota siitä on nostettava! Juha näki heti rovastin kasvoista, ettei siitä sen enempää tule. Eihän nyt sentään taidettane voida sotaakaan semmoisesta. Eipä ei, eipä ei...
Shemeikka pyöräytti hänet uudelleen päin, loittoni, läheni ja tepasteli ympäri, Juhan liikkeitä matkien: Nyt se on omansa niinkuin ollakin pitää on se on se! onpa onpa! ja hyräkehteli niinkuin oli Juha äsken, ja Marjalta purskahti räikeä nauru ja Shemeikalta samanlainen vastaan. Yhtäkkiä, nopeasti kuin kissa, oli Shemeikka kahden käden Marjan ranteissa kiinni. On tapa toinenkin meidän maassa!
Astuivat rinnan, hirvi toinen, toinen juhta... Ja heitä katsellessaan pääsi Marjalta saunaan riisuutuessaan hillitön, räikeä nauru; ei tiennyt itsekään, mikä nauratti, mutta häntä nauratti vielä saunassakin, kun pieksi itseään vastalla, niin että ihoa kirveli. Kun hän tuli ulos ja nousi pihaan, istui Juha alasti tuvan rappusilla, paita sylissä. Hän myhähteli siitä Marjaa vastaan.