United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hyväinen aika, jo niin myöhä on, Ett' aikaiseksi luulis. Hyvää yötä! Viides kohtaus. Julian kamari. JULIA. Nyt joko lähdet? Viel' on aikaa päivään; Se satakieli oli, eikä leivo, Jonk' ääni arkaa korvaas säikäytti; Kranaatti-puussa tuolla yöt se laulaa. Se satakieli oli, usko, kulta. ROMEO. Se, kultan', oli leivo, aamun airut. Ei satakieli.
Kyllin aavistan ihana Onnenhetki hilpaseiksen, Kuin salaman lento yössä, Jälen jättäen pimeän. Sulta, Kotro, en kadehdi Illiäsi; täss' omani, Jonk' olen ryöstänyt Lapista Vanhan kultansa sylistä. Pidä tuo omasi! KULLERVO. Riita Pois välistä miesten, joilla Työ on yhteinen edessä! Nyt leväten leikkikäätte.
Ja valo, mulle vielä outo, äsken jost' ääni lauloi, loihe lausumahan kuin se, jonk' ilo vain on tehdä hyvää: »Tienoossa ilkeän Italian siinä, mi välillä Rialton on ja Brentan, Piaven virranvetten, kumpu kohoo, ei korkea, mut kummun kukkulalta laskeusi alas kerran soihtu, joka sen seudun kaiken saattoi kauhun valtaan.
On sata kosinnut jo Rusillaa, Ei kenkään voita vuorenhaltiaa, Viel' ykskään heist' ei niellä uskaltanut Sit' ihmejuomaa, jonk' on ehdoks pannut Se vuoren-ukko, antaaksensa sen Rusillan maljan sekä sydämen.
Vast'ikään, isä arvoinen, te tänne Olette tullut, vasta Augustinon Pakenemisen jälkeen, siksi ette Voi kirkon asioista tietää niin Kuin anivalpas palvelija, jonk' ikä Sisällä näiden seinäin vaan on vierryt. Elämä hurskas teidät piispaks saattoi. On piispansauvan kunnon hallintaan Tok' ennen luultu muukin kuuluvan, Kuin pyhä käytös.
Kukan kätki lippahasen, pani alle päänalaisen, kun heräsi, avasi arkun: oli kukka kultalehti. Tuosta tunsi suuren sulhon, jonk' oli kanssa karkeloinut kummulla välillä vetten; eikä itkenyt enempi. LUOJAN LEIP
Valtasi vaunuineen valiointa he kaksi nyt kansan, juurta Meropsin, tuon Perkoten tietäjän, jonk' ei vertaa ennusmiest' epäs itse hän poikia, kielsi pois urosurmaisen sodan mailta, mut ei nämä kuulleet, heitäpä vimmaten näät veti haltiat kuoleman tumman.
mi usein leikkaa hetkiseksi varjon, jonk ihmislapsi suojaksensa laatii älyllä ynnä työllä taidokkaalla. Kuin viulut, harput monikielisellä sointunsa suloudella senkin hurmaa, ken ymmärrä ei nuotin merkitystä; niin valot, jotka siirtyi silmissäni, soi pitkin ristiä niin armahasti, ett' tenhouduin, ma vaikk' en virttä kuullut.
Mies se mielellä hyvällä Sysäsi kukon kätehen, Jonk' oli sisähän kissa, Pantu katti karvoinensa. Hetipä läksi tulliherra, Tämän miehenpä tupahan Kutsui Rytsi ruukostille, Antoi kahvit, antoi punssit, Vielä viinatkin lisäksi. Kun oli sarikat saanut, Ryypyt suuhunsa suloiset, Mies heti meni ka'ulle, Sieltä poikkes porvariinsa.
Sun silmäs, joka puhuu taivaan kieltä Ja jonk' on suhteen mailma voimaton, Mun vietellyt on valanehdon tieltä. Sun tähtes rikon, sekö rikost' on? Pois naiset kielsin, mutta sinä vainen Oot jumalatar, sua en kieltää saa; Ei taivaan lempeen koske vala mainen; Sun armos synnistä mun puhdistaa.