United States or Caribbean Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ken kentällä tappelu-tanterehen Niin katkeraan huokaten nääntyy? Siell' lepääpi soturi urhoollinen, Mut virtana veri jo vuotaapi sen, Ja silmänsä pohjoseen kääntyy. On vieras se kansa, on vieras se maa, Jonk' eestä hän henkensä heittää; Ei silmäystä säälin hän keltäkään saa. Hän tuskaa nyt tunteepi katkerimpaa, Ei murhettans taida hän peittää.
Nyt tiedättenkö mitä lausuitten, Mit' uhka moinen tuottaa, tiedättenkö? Kuin teitä ennen Fleming, halveksitte Te kansan valtaa, tahtoa, jonk' yli Kuninkaan itsekkäisen asetatte. Mit' ompi mielestänne kruunu siis? Vaan laina taivaast' on se, jonka takeen' On kansan rakkaus; tää kun loukataan, Kadonneen vallan varjo vaan on kruunu, Vaan tyhjää kangastusta, jolla pohjaa Ei maass', ei taivaass' ole.
"Lation ranta, tuttu vanhastaan 'Aseista, miehistä', jonk' uudestaan Nous' onnen tähti valtaa ennustain; Tuoll' lepopaikka oli Tullion, vaan Takana noiden vuorten korkeain Maapaikka runoniekan armiain." Vähän ajan päästä alkoi Helena levottomana ja kiihtyneenä kävellä pylväskäytävässä, niinkuin ennen. Cineas yhtyi häneen ja astui hänen vieressänsä. Molemmat liikkuivat tuokion äänettöminä.
Sanotaan, että kiittämätönt' ompi Hitaalla ynsyydellä maksaa velka, Jonk' ystävyydest' aulis käsi antoi; Mut kiittämättömämpää jäykistellä Taivasta vastaan, kun se lainaamansa. Kuninkaallisen velan jälleen vaatii. RIVERS. Poikaanne muistakaa kuin hellä äiti; Tuottakaa nuori prinssi, kruunattakoon Hän oiti; siitä teille lohtu koituu.
Ahaa! sä poikani jo Turusta Kotia ehdit. Mitkä sanomat Sielt' tänne kuuluu? ANTTI. Kuuluu kummia. ELMA. Ah! ANTTI. Sanomat on tuotu Saksasta: On kuninkaamme tehnyt sankartöitä Miesjoukkoineen juur ihmeteltäviä, On saanut voittoja ja kunniaa! On saanut voittoja ja kunniaa. ELMA. Vaan Niiloni on kätketty kuin helmi, Jonk' kalleutta kaipaa rintani!
Kaksterän miekan sai Thrasymedeen miehevän vyöltä Tydeun aaluva hält' oma laivain luo oli jäänyt 256 sai lujan kilven myös, häränvuotaisen kypäränkin, harjaton jonk' oli kiire ja töyhdötön suojana nuorten on sotisulhojen nuo, päteväisinä päähytyröinä.
Eik' edes tunne katumusta, Surua synnin katkeraa, Nuo itsepäiset ihmislapset, Vaan kilvotellen synnissään Niin nuoret kuni valkohapset, Vaan paaduttavat itseään.» Niin lausui enkel ihanainen, Ja itki kuuman kyyneleen, Jonk' otti toinen taivahainen Taltehen kulta maljaseen, Lausuen: »Totta, liiaksikin, Mikael, Herran sankari! Mut ällös' itke ihanaisin, Vaan riennä maahan kanssani».
Sun syntys oli inha kohdun tuska; Lapsuutes juonikas ja itsepäinen; Kamala, raju, hurja kouluaikas; Nuoruutes rietas, hillitön ja raivo, Miehuutes korska, viekas, verinen, Maireempi vaan, ja tyyni vihassaan. Nimittää voitko yhden ilonhetken, Jonk' on sun seuras armahtanut mulle. RICHARD. Kyll' yhden, jolloin armo rouva läksi Pois seurastani muiden murkinoille.
Niill' oli rinnallaan varaorhina Pedasos uljas, linnoilt' Eetionin jonk' oli tuonut Akhilleus, kuolollista sit' ei pari kuoloton jättänyt jälkeen.
Mut kallis lemmenkirja tuo vaan puuttuu Sidettä, kansiss' ihanaks se muuttuu. Vedessä kala kiiltää: suloisinta, Kun kauniin sisän verhoo kaunis pinta. Monesta parhaana se kirja kulkee. Jonk' oppikullan kultasoljet sulkee. Näin kaikki, mitä häll' on, saat sä vaan, Kun hänet saat, ei kuihdu omaskaan. IMETT