United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Haa! poik' on kuullut! Brutolla on pyyntö, Jonk' epää Caesar. Pahoin voin ma! Lucius, Oi, riennä, herraas tervehdi, ja sano, Ett' olen iloinen, ja palaa tänne Ja kerro mitä sanoopi hän sulle. KOLMAS N
Se aatoskin se minust' etääll' olkoon! ELISABETH. Niin pieneks ilonne kuin arvannette, Jos olisitte tään maan kuningas, Te yhtä pieneks voitte arvata Mun iloni sen kuningattarena. Pien' ilo on maan kuningattarella: Min' olen se, ja ilost' olen tyhjä. Minulta kärsivällisyys jo loppuu. Mua kuulkaat, rosvot, jotka riitelette Nyt saaliista, jonk' anastitte multa!
Vammoitt', ottelematta he ei toki hankkiu haaksiin, vaan kotonaankin lie moni haavaa hautova vielä, jonk' ota noutavan nuolen lyö tai pistävän peitsen laivaan-karkkoajaan; niin muutkin kohdata kammoo urhoja Ilionin väell' itkua-tuottavan Areen.
Mut et sinä taltu, et taukoa lainkaan, vaan jopa uhkaat mult' oman kunnialahjani ottaa, vaivall' ansaitun, jonk' antoi poiat akhaijein.
Moisia peljätä vois joku toinen kuoloton ehkä, jonk' ylen paljon heikomp' on käsivarsi ja voima; vaan sinun mainees käy niin kauas kuin valo koiton.
Uhkaa peljästyin jopa kuuli ja totteli vanhus, pois meren pauhukkaan äärt' astui ääneti loitos, turvakseen palavasti jo Foibos Apolloa huusi, Leton poikaa, tuot' emon saamaa suortuvasorjan: "Foibos hohtavajousi, sa kaitsija, valtias vahva, jonk' ikisuojass' on Tenedos, pyhä Killa ja Khrysa! Smintheus!
Siitäpä rohkaistui sekä lausui tietäjä kuulu: "Ei lupauksien, ei satauhrien vuoksi hän vainoo, vaan papin tähden, jonk' Agamemnon herjasi kieltäin tyttären hältä ja myös hyvät lunnaat hyljäten; siksi tuskaa toi sekä tuo yhä kauasampuja meille.
Taivassilmin, uppo onnessaan, Kuvaellen kultalaksi maan, Kerjuvanhust' eivät oivalla, Jonk' on koira tieltä haukkunna. Kerjuvanhus seisten tarkastaa: "Nuorten myötä-, vanhan vastamaa. Vaan kun kohtalo tuo kokkaran, Näette taivaan maahan tarttuvan." On viljapellolla kuhilaat Ja varpuset kuhiloissa, Mut yllä laulavi leivonen Ihannemaailmoissa.
Ja Johan Ludvig Runeberg Se oli laulaja »maamme» Sinnes lämmin on sydänveri Me kiitämme Jumalaamme Siit' armolahjasta taivahan, Jonk' antoi kansallemme, Kun meille lahjoitti laulajan, Johan Ludvig Runebergimme. Julius Krohnin haudalla.
Minä se veljes saatoin tuohon kuoppaan, Miss' oli Bassianus ruumiina; Ma kirjeen kirjoitin, jonk' isäs löysi, Ja, liitoss' äidin sekä poikain kanssa, Ma kullan kätkin, josta kirje puhui; Jos mitä tehtiin, mikä mieltäs vihloo, Ma kaikess' aina turmaa edistin. Ma juonittelin isältäsi käden, Ja kun sen sain, niin syrjään vetäydyin Ja naurust' olin ihan pakahtua.