United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä en ole koskaan nähnyt mitään semmoista, kuin hänen kasvojensa ja varjottomien silmiensä alhaisen viekkauden, noitten silmien, joissa ei ollut ripsen haamuakaan. "No siis!" sanoin minä. "Miss Wickfield'in tähden ". "Minun Agnesini tähden!" huudahti hän jollakin vavahtelevalla, jyrkällä ruumiinsa vääntelyllä. "Tahtoisitteko olla niin hyvä ja nimittää häntä Agnesiksi, Master Copperfield!"
"Nyt olemme saaneet Taavin jälleen, mutta kauvankos hän pysyy kotona, kun saa kuulla tuosta Annan paosta. Voi, voi tuota tyttö-pahaista, ett'ei hän edes käynyt sitä ennen meiltä neuvoa kysymässä". Kotiin tultua kartti Lotta kauvan aikaa Annan joutumista heidän puhelunsa esineeksi, mutta viimmeiseltä ei auttanut kiertelemiset, täytyi tunnustaa totuus. "Anna on poissa kotoa jollakin matkalla.
Mutta tämä hassutus ei lainkaan antanut hänelle sitä käsitystä että koko tuo sanominen saattoi olla turhaa, vaan ei hän hetkeksikään näyttänyt luopuvan siitä uskosta, että täytyy jollakin erikoisella tavalla sanoa, kuten tapa vaatii, ja että ilman sitä ei koko heidän aijotusta avioliitostaan voi tulla yhtään mitään. Helenaa ei ainoastaan naurattanut, mutta välistä vähän harmitti.
Muori heltyi kiitollisena tunnustamaan, ettei kukaan ole sen likeisempi eikä sopivampi ja että pitäähän niitä jollakin tavalla auttaa, kun ne ovat sellaiseen kolmiloukkoiseen joutuneet. Mäkilahden Matti lähti kotiin, luvaten tulla pian takaisin. Setä näytti mennessään niin »lupaavalta», että kaikki jäivät toivoon, että tämä asia päättyy vielä hyvinkin.
Nehljudof tunsi, että Maslovassa oli jotakin hänelle suoraan vihamielistä, mikä puolusti Maslovan asemaa semmoisena kuin tämä oli, ja esti pääsemästä tämän sydämmeen. Mutta kummallista kyllä, tämä seikka ei lainkaan vieroittanut, vaan päinvastoin vielä enemmän ja jollakin aivan erikoisella, uudella voimalla kiinnitti Nehljudofia häneen.
Hänen sisaruksensa sukulaisineen häärivät hänen ympärillään jollakin kunnioituksella, ja hartaus oli melkein kokonaan haihtunut ja kaikkien huomio kiinnitetty tähän herraan. Amrei katseli häntä myöskin ja kysäsi Korppi-Sakarilta: "Onkos tuo häävieraita?" "Kuka niin?" "Hänellä kun on nauha napinlävessä".
Kappaleiksi tämä hyödytön asunto, joka vangitsi sielua rikoksen ja huolen kahleissa. Hän juoksi ylös, vaan ei jaksanut edemmäksi, hän vaipui penkille jälleen. Riippuiko tämä sorrettu, kuoloon asti väsynyt sydän kenties vielä jollakin näkymättömällä langalla elämästä kiinni? Siellä Jumalan kiitos askeleita kuului nurmella siellä tuli Bincenz!
Hän oli luullut joutavansa sitä ajattelemaan sitte, kun se alkaisi lähestyä, ja hän oli luullut kuoleman tulevan jollakin toisella tavalla, kuin se viimein oli tullut. Millä tavalla? Niin millä? No, jollakin toisella ja huomattavammalla tavalla; mutta nyt oli se tullut salaa, ihan varkain. Se oli varastanut, aivan varastanut hänen vaimonsa.
Siihen nähden siis pitkä matka ei ole mennyt hukkaan. Ja kun niitä kerran on, kai niitä myöskin täytyy saada tavalla tai toisella, jahka oppii ottamaan, jos ei vielä tällä kerralla, niin ainakin jollakin toisella. Menimme ensin tuohon niskassa olevaan torppaan kysymään täkyjä ja tiedustelemaan mahdollista yösijaa. Siellä oltiin verrattain epäystävällisiä.
Hän vaikeni ja katseli ympärilleen varovasti, sitten kuiskasi hän muun sanottavansa Danvillen korvaan työnsi oven anki ja osoitti portaita. "Tehtävämme on täällä toimitettu", sanoi Lomaque, pannen kätensä Trudainen käsivarrelle. "Antakaamme Danvillelle aikaa lähteäkseen talosta ja lähtekäämme sitten myöskin". "Sisareni! missä hän on?" kysyi Trudaine jollakin levottomuudella.