United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei ennen emo torunna, Kantajani kalkuttanna, Kun tein kieron kehrävarren, Väärän värttinän rapasin. Ei vielä emo torusi, Kantajani kalkuttaisi, Jos ma viikomman viruisin, Kauan työttä kalkehtisin. Ei vielä emo toruisi, Kantajani kalkuttaisi, Jos joisin hevosen varsan, Kellokaulan kenkkeäisin. Vaan tuosta emo toruvi, Kantajani kalkuttavi, Toin tuhman tulen puhujan, Pahan paian ompelijan.
Mielelläni joisin teetä luonanne, jos ette pahastuisi." Tämä muistutti minua tehdä tulta ja panna teekattila tulelle, sillä itsellänikin oli jo nälkä. Tyttö lörpötteli ehtimiseen arkuudetta, aivan kuin hän ikänsä olisi ollut tuttu kanssani. Kuinka paljon onnea olin kadottanut kun en Stefanin lapsia tuntenut! Toivoin olevani edes heidän hoitajansa, jos en muuta.
Akat saatanat sanovat, Pakanat panettelevat, Syömäriksi, juomariksi Kylän kaiken koipuriksi. Kun ma syömäri olisin; Söisin mä kylältä koiran, Kissan lapset kiukoalta, Kasin lapset karsinasta. Kun ma juomari olisin; Joisin ma joka kapakan, Joka kannun kallistaisin, Putelitki pulputtaisin.
Harmistuneena nousi hän ylös ja muisti, ett'ei vielä ollut saanut tavallista kahviansakaan. "Hyvänen aika toki," mutisi hän, "miksikä en voisi suoda itselleni sen verran iloa, että joisin kahvini luonnon helmassa niinkuin ennen poikamiehenä, kun vaimonikin on maalla raitista ilmaa nauttimassa?" Ottaen hattunsa läksi hän Tivolin puistoon.
Paljo ennen sinun kanssasi juon ma vettä virrasta, Ennenkun ma muien kanssa joisin olutta tuopista. Nimesi mä kirjottelen hopiahan, kultahan, Kuvasi mä kätkielen syämeni pohjahan. Sinussapa syämeni kiini riippuu ainian, Sinuapa ainoata minä aina rakastan. Kaiken hyvyytesi eestä sinua ma kiitän nyt, Vaikka usein väärin tein mä, et sä mua heittänyt.
Jos jalat metsässä kastuvat, niin nämä ovat hyvät olemassa.» Ja kursailematta Maija pani sukkaparit matkalaukkuun sinne ja tänne, missä vain havaitsi pienen kolon vaatteitten välissä. »Olkoot nyt siinä sitte», sanoi Arvo. »Mutta Maija hyvä, laittakaa minulle kahvia, sitä mielelläni joisin, sillä semmoista kahvia, jota te keitätte, en saa, ennenkuin takaisin palajan.»
"Joisin ma vaikka kaikki loppuun", sanoi hän; mutta tää Indian gummi-puun mehu voi muuttaa uneen terveenkin ihmisen yhtähyvin kuin sairaan, ja minun lääkärin virkani vaatii valvomista". "Suokaa anteeksi, tohtori", sanoi Ramorny, luoden silmänsä alaspäin, ikään kuin häpeissään epäluulostaan. "Ei ole anteeksi-pyytöä tarvis semmoiselta, jonka ei ole lupa suuttua", vastasi lääkäri.
"Setä, se kyllä on vähän pahasti, etten taida teitä seurata, mutta nyt, nyt ei minussa ole ravintolaan menkää; ei minun ole nälkä eikä jano. Minä en saa päähänikään, mitä minä vastakaan söisin, taikka joisin. Minun on paha ollani, jos te minun tähteni kävelette tän pitkän matkan". "Ei, ei, kyllä minä käyn kanssasi, en minä ole niin kovasydämminen, kuin äitisi on uskotellut".
Mutta kyllämä paremmin tietäisin elää kuin Toivonen. Se on tyhmä raukka, joka asuu täällä ja elää niin kuin muukin talonpoika. Minä hänen siassansa ajaisin, niin kuin Maaherra, vaunuissa monella hevoisella, pitäisin suuren joukon palvelioita, söisin herkullisia ruokia, ja joisin paraita viinoja. Jaa, tuohon paikkaan antaisin sieluni pantiksi.»
KORENNOINEN. Perhonen, minulla on yhtä kylmä kuin sinullakin, ja vielä ankara jano. Anna minulle sininen järvi kauniine aaltoineen! PERHONEN. Jos olisin varpunen, söisin sinut heti. KORENNOINEN. Jos sinä olisit kastehelmi, joisin minä sinut heti. PERHONEN. Kuuleppas, korennoinen! Minun mielestäni meistä kahdesta voisi tulla pari. Eilen, auringon loistaessa, kömmimme molemmat ulos koteroistamme.