United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se maahan löi arabialaiset ylpeet, nuo, jotka Hannibalin johdoll' yli menivät alppein, mistä Pon on juoksu. Sen kanssa nuorna Scipio ja Pompeius voittonsa voittivat, ja tuimaks tuli se kummulle, min alla synnyit sinä. Lähellä aikaa, jolloin Taivas tahtoi lepoonsa lempeään maailman kaiken, sen Caesar otti Rooman mielen mukaan.
Se maahan löi arabialaiset ylpeet, nuo, jotka Hannibalin johdoll' yli menivät alppein, mistä Pon on juoksu. Sen kanssa nuorna Scipio ja Pompeius voittonsa voittivat, ja tuimaks tuli se kummulle, min alla synnyit sinä. Lähellä aikaa, jolloin Taivas tahtoi lepoonsa lempeään maailman kaiken, sen Caesar otti Rooman mielen mukaan.
Mut toinen tumma, punatumma oli, kiveä karkeaa, kuin poltettua ja rosopintaa pitkin ynnä poikin. Ja kolmas, muita ylin, näytti tehdyn porfyyrista niin punahehkuvasta kuin veri, joka valtimosta syöksyy. Nojaten siihen jalkapohjin kaksin Jumalan enkel' istui kynnyksellä, mi näytti kuin ois timantista ollut. Nuo kolme porrasta ma johdoll' Oppaan alttiisti astuin.
Rahoja, laivoja ja sotureita On pelkurillakin, jonk' apurit Voi lapsen johdoll' yhtä hyvin voittaa Kuin Caesarin. Siis vaadi, että pois hän Tuon onnen loiston riisuu, ja mun kanssa, Mun, miehen murtuneen, käy miekkamittaan, Me kahden vain. Sen kirjoitan ma. Tule! Niin kyllä, voittorikas Caesar alttiiks Onnensa heittäis, miekkailijan kanssa Ruveten kilpasille!
Mut toinen tumma, punatumma oli, kiveä karkeaa, kuin poltettua ja rosopintaa pitkin ynnä poikin. Ja kolmas, muita ylin, näytti tehdyn porfyyrista niin punahehkuvasta kuin veri, joka valtimosta syöksyy. Nojaten siihen jalkapohjin kaksin Jumalan enkel' istui kynnyksellä, mi näytti kuin ois timantista ollut. Nuo kolme porrasta ma johdoll' Oppaan alttiisti astuin.
niin että katuen ja anteeks antain elosta erosimme, luottain Luojaan, mi meille suo nyt kaipuun nähdä häntä.» Ma virkoin: »Vaikka kuinka katson teitä, en ketään tunne, vaan jos suvaitsette, te puhukaa, ja vannon kautta rauhan, jota ma maailmasta maailmahan tään Oppahani johdoll' etsin, että teen minkä taidan, sielut onnelliset!»
niin että katuen ja anteeks antain elosta erosimme, luottain Luojaan, mi meille suo nyt kaipuun nähdä häntä.» Ma virkoin: »Vaikka kuinka katson teitä, en ketään tunne, vaan jos suvaitsette, te puhukaa, ja vannon kautta rauhan, jota ma maailmasta maailmahan tään Oppahani johdoll' etsin, että teen minkä taidan, sielut onnelliset!»