United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Monena, monena vuotena se on Randulfin syntymäpäivä, näetten ja aina poikuuden iästä asti no niin, niin, mitäpä siitä, ne ajat ovat olleet ja menneet." "Te tahdotte ehkä sentähden mieluummin olla kippari Randulfin luona huomenna kuin mennä Sivert Jespersen'in luo." "Häpeä on sitä tunnustaa, mutta sitä minä todellakin tahtoisin mieluummin."
Kahvia juodessa vallitsi tukala äänettömyys; muutamat olivat syvästi liikutetut ja surumieliset, toiset katselivat tuskissaan vanhimpia. Naiset kokosivat päällysvaatteensa, mennäkseen rukoushuoneesen, jossa raamatunselitys oli pidettävä; Fennefos ja muutamat miehistä menivät myös. Mutta Sivert Jespersen'in pieneen konttoriin, höystepuodin takana, kokoontui viisi kuusi vanhimmista.
Siellä oli pimeätä ja nuoskeata, liukasta vihriäisestä sammaleesta ja vanhaa kuolleen hajua puksi-puusta, joka mätäni. Matalassa vanhan-aikuisessa salissa Sivert Jespersen'in talossa katettiin pitkiä pöytiä. Pöytäliina ja servetit olivat hienointa tamasti-langasta, mutta veitset huonoja ja kahvelit rautaiset.
Nyt hän istui siinä ja pyysi olla täydelleen todenperäinen, päästäkseen selville omasta itsestään. Sen moitteen, jonka hän varsin hyvin oivalsi Sivert Jespersen'in muistutuksesta, oli hän ennenkin saanut kuulla siellä täällä. Ylimalkain tahdottiin häntä pitää seurakunnassa; vaan muutamia oli, joita hän rasitti.
Ensin hän neuvoi heitä totisesti ja vakavasti; sitten hän kiitti heitä kaikkia sydämellisesti hyvästä ja uskollisesta veljeydestä; sitten hän kääntyi, kaikkien nähden, erittäin Sivert Jespersen'in puoleen, kiittäessään niitä, jotka olivat ojentaneet hänelle kättä kun hän haparoi ja eksyi. Lopuksi hän rukoili rukouksen, jota ystävät kauan muistivat.
Mutta Henriette oli kylläksi viisas huomaamaan mitenkä Saaran oli avioliitossaan; eivätkä Saaran kehoitukset tottelevaisuuteen olleet liioin pontevia. Monta päivää Sivert Jespersen'in kestien jälkeen Hans Nilsen oli näkymättömissä; hän ei tullut aterioimaan eikä ollut kotona yölläkään. Matami Torvestad ei olisi huolinut siitä paljon, sillä semmoista oli ennenkin tapahtunut.
"Mutta sinä, Saara, kuinka sinun on?" "Kiitos, Hans Nilsen", vastasi Saara ja katseli häneen, "itsestäni en mitään voi, vaan Herra on ollut voimani, jotta luulen voivani sanoa, että minun nyt on hyvin". Hän kääntyi yht'äkkiä ja sanoi hyvästi. Päivällisillä Sivert Jespersen'in luona istuttiin hiljaa odottaen.
Sivert Jespersen'in olisi pitänyt mennä, hän oli heistä vanhin, vaan hän ei uskaltanut. Hän tiesi varsin hyvin että hänen ilmestymisensä vaan pahentaisi huonoa asiaa. Vanha värjäri oli ylhäällä matami Torvestad'in luona; parempi olisi pyytää häntä koettamaan.
Kippari Worse tuli sisään ja sanoi Hans Nilsen'in sydämellisesti tervetulleeksi; vaan Hans Nilsen hämmästyi nähdessään kuinka laivuri näinä vuosina oli vanhentunut; kun oli niin hermoton ja iho niin keltainen. He puhuivat tulevan päivän pidoista Sivert Jespersen'in luona, ja Worse käveli edes-takaisin, silittäen saukon-nahkaansa; nähtävästi hänellä oli jotakin mielessä.
"Mitä! tahtooko Jaakko Worsekin lainata rahoja?" "Niin katsokaas herra konsuli, kaikki ihmiset kokoovat rahoja syksyksi kalastusta varten, ja minun tekee kerran mieli kilpailla Sivert Jespersen'in ja noitten toisten kanssa " "Kas, siinä nyt ollaan!" huusi konsuli, "niin tähän aikaan eletään.