United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jenningsin kuuluisista tutkimuksista tiedetään että »trial and error» -metodia käyttävät kaikkein alhaisimmatkin eliöt. Erittäin suurta huomiota ovat herättäneet varsinkin hänen kuvauksensa Stentor-nimisestä yksisoluisesta, joka, kun sitä yhä uudelleen määrätyllä tavalla ärsytetään, vastaa siihen yhä uudella, yhä tehokkaammalla välttämisreaktiolla.
Ilmeisesti on tällaisessa tapauksessa asianlaita sama kuin Jenningsin analysoimassa kuuluisassa Stentor-tapauksessa tästä »älykkäästä» alkueläimestä tulee vielä puhe : jokainen uusi reaktio edellyttää paitsi ärsykettä itseään edelläkäyneen tuloksettoman reaktion; eliön sisäinen energia ei siis suinkaan umpimähkään »virtaa» mihinkä »kanaviin» tahansa, vaan tämä »virtailu» tapahtuu täysin tarkoituksenmukaisella, s.o. yhä tehokkaammalla tavalla.
Jenningsin mielestä Stentor jossakin määrin »oppii kokemuksesta», vaikkakin sen »muisti» säilyttää tämän opin vain kovin lyhyen ajan. Jos siis yksisoluiset näyttävät »toimivan» ja tämän kautta keksivän tarkoituksenmukaisia menettelytapoja, niin miksei voi ajatella korkeampienkin eliöitten solujen »toimivan» ja »oppivan» reagoimaan tarkoituksenmukaisesti.
Esimerkkinä siitä voisi monien muiden muassa mainita erään toisen biologisen ajattelijan, H.S. Jenningsin, jonka mietteet niinikään tulevat seuraavassa antamaan runsaasti puheenaihetta. Kun erästä alkueläintä häiritsevästi ärsytetään, vastaa se, regulatoorisen luonteensa mukaisesti, jokaiseen uuteen ärsytykseen uudella, edellistä jos mahdollista tehokkaammalla reaktiotavalla.
Jenningsin kielteinen kanta tropismiteoriaan nähden lienee nykyään päässyt yhä enemmän valtaan.
Mikään ei ole opettavaisempaa kuin tarkastella tämäntapaisia rohkeita väitteitä amebojen jokapäiväisen elämän syvällisen tuntijan H.S. Jenningsin tulosten valossa.