United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
POOL FLIDA. Minä tahdon Dagfinn Bonden osakseni; hänellä on oiva kalpa, jota minä kauvan olen halunnut. BOORD BRATTE. Minä tahdon Boord Torsteininpojan rautapaidan; se pelasti hänen henkensä Lookan luona, se kestää lyöntiä ja pistoja. JATGEIR. Ei, anna se mulle; mulle se paremmin sopii saat viisi naulaa kultaa väliä. BOORD BRATTE. Mistä sinä aiot saada viisi naulaa kultaa, runoseppä?
JATGEIR. On, herra; ei ainoakaan runo synny päivän valossa; sen voi kirjoittaa auringon paisteessa; mutta se sepittyy hiljaisina yöhetkinä. SKULE KUNINGAS. Kuka sinulle antoi surun lahjan, Jatgeir? JATGEIR. Se, jota rakastin. SKULE KUNINGAS. Hän kuoli siis? JATGEIR. Ei, hän petti minut. SKULE KUNINGAS. Ja niin tulit sinä runoilijaksi. JATGEIR. Niin, niin tulin runoilijaksi.
Minkä lahjan minä tarvitsen tullakseni kuninkaaksi? JATGEIR. Ette suinkaan epäilyksen; sillä silloin te ette kysyisi noin. SKULE KUNINGAS. Minkä lahjan tarvitsen? JATGEIR. Herra, olettehan te kuningas. SKULE KUNINGAS. Uskotko sinä joka hetki varmaan olevasi runoilija. SKULE KUNINGAS. Olen kerran, palavasti, ihanasti ja rikoksellisesti. JATGEIR. Teillä on vaimo.
SKULE KUNINGAS. Kun ensi kerran tulen Nidaroosiin on arkku saatava ulos; se on seisova paljaan taivaan alla, jos minun täytyisikin ruhtoa murskaksi Olavin kirkko ja laventaa keräjäkenttä yli tontin, jolla se oli! JATGEIR. Mahtava teko tuo; mutta minä sepitän siitä runon, yhtä mahtavan kuin tekonne. SKULE KUNINGAS. Onko sinulla varalla monta sepittämätöntä runoa, Jatgeir?
Minä sen tunnen, että jos minulla se on, niin olen pelastettu! JATGEIR. Uskokaa itseenne, niin olette pelastettu! Skule kuningas, puolustakaa itseänne nyt! Hookon Hookoninpoika on Elgjarnäsillä koko laivastoinensa! SKULE KUNINGAS. Elgjarnäsillä ! Silloin hän ei ole kaukana. JATGEIR. Nyt teräkseen ja aseihin!
Illallispöytä, jossa vieraat istuvat, ulottuu kunnia-istuimelta ylös taka-alalle. Skulea vastapäätä istuu Pool Flida ja Boord Bratte. Muutamia halvempia vieraita kestitetään seisovillaan oikealla puolella. On myöhäinen ilta; sali on kirkkaasti valaistu. Hiljaa huoneessa; Jatgeir runoilija tahtoo lausua runoelmansa Skule kuninkaan kunniaksi.
JATGEIR. Ei, mutta monta syntymätöntä; ne sikiävät toinen toisensa jälkeen, saavat hengen ja syntyvät. SKULE KUNINGAS. Ja jos minä, joka olen kuningas, ja jolla on valta, surmauttaisin sinut, kuolisivatko sinun kanssasi kaikki ne syntymättömät runoilija-ajatukset, joita kannat sisässäsi? JATGEIR. Herra, suuri synti on surmata sorea ajatus.
SKULE KUNINGAS. No, käske hänet sisään! En saa unta, Jatgeir; suuret kuninkaalliset ajatukset, näet, pitävät minua valveilla. JATGEIR. Kuninkaan ajatukset ovat samoin kuin runoilijan, näen mä. Ne lentävät korkeimmalle ja kasvavat paraiten, kun hiljaisuus ja yö on ympärillä. SKULE KUNINGAS. Onko runoilijankin niin?
JATGEIR. Vielä pahempi; se on pimeänhämärä. Missä ovat aseeni! Minä tahdon taistella ja toimia enkä ajatella. Mitä tahdoit ilmoittaa, tullessasi? JATGEIR. Tahdoin ilmoittaa, mitä huomasin majapaikassa. Kaupunkilaiset puhuvat salaa keskenänsä; neuvovat pilkallisesti ja kysyvät, tiedämmekö tarkkaan, että Hookon kuningas on lännessä; he iloitsevat jostakin.
JATGEIR. Aion ottaa ne Gregorius Juhonpojalta, kun tulemme pohjoiseen. POOL FLIDA. Pois nyt, jokainen majapaikkaansa; muistakaa, että olette kuninkaan huoneessa. MIEHET. Niin, niin, eläköön kuningas, eläköön Skule kuningas! SKULE KUNINGAS. Nyt levolle, hyvät miehet! Kauvan olemme tänä yönä istuneet juomapöydässä.