United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siitä huolimatta hän Pietariin palattuaan lyöttäytyi Plehwen puolelle, joka piti voitollista sotaa Japania vastaan välttämättömänä kansan vallankumouksellisen mielialan kääntämiseksi pois hallituksen väärinkäytöksistä. Tai, niinkuin hänen äänenkannattajansa Novoje Vremja sanoi: sota oli ainoa keino tehdä villit Gorki-ainekset isänmaallisiksi.
Se merkitsisi Länsi-Europpaa ja Japania vastaan kansanvoimaa, joka ikiajoiksi turvaisi Venäjän vallan Europassa ja Aasiassa. Venäjän valtakunta Aleksanteri II:n hallituksen lopussa. I. Valtakunnan sisällinen tila. "Mongoleja saa Moskova kiittää suuruudestaan ja Venäjä itsevaltiudestaan." Kasamsin 1810.
Tammikuussa 1916 hänet lähetettiin Tokioon mikadon kruunausjuhlaan ja hän palasi nousevan auringon maasta kotiin, mukanaan 500 miljoonan jenin suuruinen laina. Vastavierailulle tuli japanilainen prinssi Kan-In syyskuun lopussa Venäjälle. Mohilevissa tsaari vakuutti hänelle syvää myötätuntoaan Japania kohtaan. Kiovassa Aleksanteri III:n siellä asuva leski lausui prinssille sydämellisiä sanoja.
Kun Berliinin ulkoasiainvirasto ei tuntenut Japanin maantiedettä ja historiaa, niin se yhtä vähän kuin Lobanov saattoi huomata, mitä kohtalokkaita seurauksia oli oleva diplomaattisesta hyökkäyspolitiikasta Idän tulevaa suurvaltaa vastaan. Toukokuussa 1896 vietettyyn Moskovan kruunausjuhlallisuuteen saapui kiinalainen valtiomies Li-Hung-Tshang. Hän vihasi Japania ja pelkäsi samalla sen miekkaa.
Kuropatkin horjui, luonteensa mukaisesti, päättämättömänä sinne tänne. Hänen mieskohtaisen kunnianhimonsa määränä ei ollut voitollinen sota Japania vastaan, vaan Saksan sotilaallinen musertaminen. Kesällä 1903 Kuropatkin teki tiedusteluretken Port Arthuriin ja edelleen Japaniin, tutkiakseen sotilaallista ja valtiollista asemaa itse paikalla.
Mustanmeren-laivastoa, joka ei ollut voinut ottaa osaa sotaan Japania vastaan, lisättiin vielä melkoisesti rakentamalla uusia laivoja Venäjän veistämöissä. Niiden oli määrä ampua hajalle Bosporon sulkulinnakkeet ja siten raivata maallenousujoukolle tie Konstantinopoliin.
Vastoin Venäjän yleisen mielipiteen odotuksia Ranska ei liittoutuneelle Venäjälle antanut mitään aseellista apua sodassa Japania vastaan. Vain ankkurivapaus ja hiiltenotto-oikeus saatiin itään päin kulkevalle Roshdestvenskin laivastolle alttiisti Ranskan satamissa Madagaskarissa ja Taka-Intiassa eikä vähemmin Saksan Svakopmundissa.
Aina viime aikoihin saakka Japania on hallinnut kaksi ruhtinasta: hengellinen "Mikadon" ja maallinen "Sjogun", joiden valtaa kuitenkin paljo maan rikas aateli supisti.
Tämä käsitys oli vallalla myöskin Länsi-Europan mannermaalla, jonka sanomalehdistö ei yleensä tuntenut Japania, ja jonka kabinetit antoivat ulkoministerin kopean kiertokirjeen 27 p:ltä huhtik. 1904 itseensä vaikuttaa, minkä mukaan "keisarillinen hallitus ei tulisi sallimaan minkäänlaista sekautumista minkään vallan puolelta niihin välittömiin keskusteluihin, joihin sotatoimien loputtua ryhdytään Venäjän ja Japanin kesken rauhanehtojen määräämiseksi". Maa-armeijan päälliköksi nimitetty sotaministeri Kuropatkin nautti alussa Venäjän yleisön rajatonta luottamusta.
Venäjä tarvitsi lepoa, lausui ulkoministeri Isvoljski 14 p. lokak. 1907, ja tahtoi Kaukaisessa Idässä noudattaa rauhan- eikä seikkailupolitiikkaa. Epäluottamuksesta Japania kohtaan hallitus 1908 alkoi rakentaa kallista ja taloudellisesti arvotonta Amur-rataa, saadakseen aikaan sotilaallisesti turvatun yhteyden kaukaisen Ussuri-alueen kanssa.