United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja ylpeä herttua notkisti polvensa Vitigeksen edessä, joka nosti hänet ylös ja painoi rintaansa vasten. "Veli, veli, mitä sinä teet. Mikä häpeä", huusi Arahad. "Kunniani vaatii sitä", vastasi Guntaris levollisesti. "Ja merkiksi siitä, ettei kuninkaani pidä tätä tunnustamista heikkoutena, vaan jalona tekona, pyydän suosionosoitusta.
Oi, hän ei tahtonut häntä muistella ainoastaan satunnaisena tuttavana, hän tahtoi häntä muistella jalona ystävänä, veljenä; mutta kun hän näin ajatteli, oli kun Emil olisi joutunut varjoon, ja hän hämmästyi, pani kätensä ristiin ja rukoili Jumalaa, että hän säilyttäisi häntä hyvänä, hurskaana ja hänen tahtoonsa mukaantuvana.
Mihinkään ratkaisevaan päätökseen ei hän kuitenkaan nytkään päässyt, vaan luopui pian kokonaan aikeestaan ruveta opettajaksi, nähtävästi siksi, ettei hän pitänyt menestystään tällä alalla varmana. Papiksi rupeamista hän myöskin näihin aikoihin ajatteli, mutta luopui siitäkin aikeesta, kaiketikin sopivaisuuttaan epäillen. Papin tointa hän muuten piti jalona kutsumuksena.
KILIAN. Mutta pian taasen ilmestyy hän jalona jääkärinä, pyssy käsivarrella ja vyöllä kiiltävä torvi. Hyvästi! Toinen näytös Sama paikka kuin edellisessä näytöksessä. Taavetti tulee. Mutta rientäkööt he vaan asettamaan viritteensä aijoissa valmiiksi, ja tehkööt sitten toimensa että lentää tuo peijakas viimein kynsistämme höyhennettynä haukkana; ja sillon nauraa Taavetti, ha, ha, ha!
Niin hän väikkyy tuolla jalona, keveänä haamuna ja, sireenikukkanen kädessä, nyt hän kääntyy ympäri ja palajaa. LIINA. Alallas, Leo, alallas ja hiljaa!
"Oi isä, mä joukon nään, Se laskee vuorilta verkalleen, Kuin pilvi myrskyjä täynnä Se vierii laaksoa päin. Mutt' tyynenä meri on, Jo päivä silmänsä aukaisee, Ja syvyys vavisten välkkyy Ja taivas kirkasna on." Suruisena hymyili Nyt vanhus, pianpa kuitenkin Hän nousi jalona, innon Sai henki sanelemaan: "Sä ruhtinas taivahan Ja tähtien, sua tervehdin, Sua, aurinko, ikinuori Jok' oot ja kuihtumaton,
Siitä syystä, että minä pelkään, ettei minun luontoni tämmöisten pettyneitten toiveitten elämässä pysyisi niin jalona, vaan huono onni katkeroittaisi sydäntäni ja köyhyys masentaisi miehuuttani, jota eivät koskaan ole tehneet hänen suhteensa siitä syystä minä olen uskaltanut lähteä etsimään niitä riuttoja, joihin hän joutui haaksirikoksi, jotta voisin niitä välttää.
ANIAN. Ja tuolla hongisto helottaa alla kultasen kuun. MARGARETA. Ja joki sinivyönä välkkyy tuolla niitun helmas. ANIAN. Ja aavistaen kajastaavi tuolla vuoren komeroinen jyrkkä. MARGARETA. Ja tähdet taivahalla hymyilee. ANIAN. Kas, tuossahan jalona kuin sota-orhi loistaa seitsentähti ja pohjaan viittaa levotonna kaulansa, alas kohden sodan valkeita hän viittaa, sinne mihen retkeni on kulkeva nyt.
Jalona, nuorna, viatonna tuli Perinnön vuoks hän tänne Varsovasta, Ja ryhtyi sotaan vasta nyt. Hän ei Kuin toiset, sulkiessaan linnan meiltä, Valaansa teitä kohtaan rikkonut. Mut hän se ruudin aikoi sytyttää. Hänt' uljuus, nuoruus siihen houkutteli. No niin, tuo tänne hänet. Tahdon koittaa, Mit' oivaa Flemingiltä voipi oottaa. Kuudes kohtaus.
Kysymys on vain siitä, että hän huomaisi Jumalan, jota hänen tulee palvella, olevan hänessä itsessään, ei Jumala toisessa eikä toisen Jumala vaan »minun Jumalani». Mikä on »minun Jumalani?» Se on Jumala, jota minä voin lähestyä, se on linja, jonka toinen pää on minussa itsessäni hyvänä, jalona pyrkimyksenä eli haluna, ominaisuutena.