United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !


Mutta sanoivat: "odottakaat vielä muutamia päiviä", ja sitten: "odottakaat muutamia päiviä lisäksi"; eikä hän kuitenkaan juosnut eikä kävellyt. Hän näytti hyvin kauniilta ja oli erittäin iloinen, mutta nuot vähäiset jalat, jotka olivat niin nopsaat, kun ne tanssivat Jip'in ympärillä, olivat raskaat ja kankeat. Minä rupesin kantamaan häntä portaita alas joka aamu ja portaita ylös joka ilta.

Siinä tarkoituksessa nousin kirjoituspöydälleni, työnsin paperit hiukan syrjään ja kävin istumaan. Jalat vedin alleni kiinalaiseen tapaan, sillä arvelin että tuo minulle hieman outo asento ehkä edistäisi tunnelmien syntymistä. Sitten vedin lakanan pääni yli. Koetin ajatella Utsjokea. Se oli kerrassaan ihmeellistä, mitä nyt sain kokea.

Nähdessään vielä elonmerkkiä pojassansa, kreivi sangen iloisena pani hänen hellästi vuoteelle ja vanha Stein tutki tarkasti ja varovasti kaikkia hänen jäseniänsä vakautuaksensa, ettei kädet eikä jalat olleet poikki. Tällä välin poika jo hymyili, nyykyttäen ystävällisesti isälle. Ei minua mikään vaivaa, isä, hän sanoi. Vaan enhän minä ollut syypää jalan liukahtamiseen jalustimesta.

Mutta kun varrelleen oli vyöttänyt kaikk' asevarjeet, päin uros astui valtainen, kuin ankara Ares syöksyvi miesten melskeeseen, joit' on Kronossynty mieliä-raatelevin vihan vimmoin kiihtänyt taistoon: noin kävi Aias päin, uros valtava, turva akhaijein, kasvoillaan hymy tuima, ja tannert' askelin pitkin astuivat jalat alla, ja vaappui varteva peitsi.

Sillä maksettuaan venäläisille veroa joutuisivat he tavallaan alamaisen suhteeseen, jolloin vihollinen kyllä osaisi heidän niskoilleen sälyttää toisen toistaan raskaamman rasituksen. Puhuessani käytin vertauksena viiniä, joka kyllä aluksi on makeata ja suloista, mutta huomaamatta viekin nauttijaltaan järjen päästä ja jalat alta.

Rintaani kouristaa riemu, jonka heijastusvaikutus tuntuu siinä vielä viiden vuosikymmenen kuluttua: »Pikku Liisakirkaisen minä, kirmaisen ylös, menen kuin tainnoksiin, josta herään vasta sitten, kun rinta on iskenyt rintaan niin, että tekee kipeää. Olen käpristäytynyt hänen syliinsä, kädet kaulaan puristettuina, jalat tempoen ja potkien.

Perämiehen jalat ja sääret liikkuivat yhtä vilkkaasti kuin ennen, mutta se katse, jonka hän vähän väliä loi kauppapalvelijaan, osoitti toista mieli-alaa. Hän oli lujasti päättänyt kostaa hänelle tämän häväistyksen ja aina näytti siltä, kuin kohtaisivat he toisiaan, jota tyttö kuitenkin koetti estää.

Muutamilla oli kyyneleet silmissä Friidan hyvästijätön jälkeen. Siirtolaisvaimo istui kokkakannen päällä, jalat ristissä allansa, silmät itkusta punasina, ja suruissaan nyökytteli ruumistaan edestakasin. Hetken kuluttua laiva jo tuprusi Itämeren lounaista taivaanrantaa kohden.

Kunpa pääsisi tuosta pöhöstä, mutta se tuntuu valloittavan koko ruumiin. Ensin se tuli jalkoihin ja siitä se on päivä päivältä hiipinyt ylöspäin. Tuntuu jo sydänalassakin. Ja jalat ovat kylmät ja raskaat kuin puupölkyt. Olkaa huoletta siitä. Jos se on tullut huonon ravinnon takia, niin kyllä se saadaan sulamaan.

Kottaraisella oli tuskin aikaa huutaa: "nopsat jalat, rohkeutta!" ja isäntänsä ei edes muistanut Violettaa suudella, ja kukkakimpunkin hän jätti olemaan. Mutta tyttö oli kaiken päivää alla päin; unhotetun suutelonko vai lakastuneiden kukkain tähden, sitä en tarkoin tiedä sanoa.