United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se nyt ei ollut Reetan syy, koska mummolla toista poikaa ei ollut, mutta mummo vaan ei voinut hänestä pitää yhtä paljoa kuin ennen Katrista. Katrin oltua jo pari vuotta Grimstahamissa selitti mummo kerran ei enää jaksavansa käydä Tukholmassa useammin kuin joka toinen lauantai. Se oli vaikuttaa koko kapinan Heinätorilla, kun ei kukaan ymmärtäväinen piika tahtonut muiden luutia kuin Liisan.
Selma oli kaksi päivää kärsinyt poltteita. Rouva Tanninen oli hänen luonaan ja Aarnold kävi vähän väliä kysymässä, kuinka hänen laitansa oli Selma makasi kalpeana ja heikkona, Aarnold silitti hänen hikistä otsaansa. Se kuitenkin tuntui hyvältä. Voimat alkoivat olla lopussa. Ei hän luullut jaksavansa kärsiä enempää.
Marssittuamme jonkin aikaa jäätikköä pitkin selkeni ilma kokonaan ja aurinko tuli jälleen näkyviin. Juho kulki rinnallani laahustavin askelin ja yht'äkkiä hän pysähtyi sekä pyysi saada hiukan levähtää jäällä, sillä etemmäs hän ei sanonut muuten jaksavansa kulkea. Noudatin hänen tahtoaan ja hän paneutui jäälle pitkälleen, musketinperä pään alla sekä vaipui heti uneen.
Jaksatko sinä kantaa sitä nyyttiä, kysyi Anna Liisa. Poikasten urhoollisuudella heitti Ristel nyytin toiselle olkapäälleen ja vakuutti jaksavansa. He kulkivat vielä vähän matkaa yhtä äänettöminä. Levätään tuossa vähän tien vierellä, sanoi Anna Liisa ja heitti nyytin kädestään. Poika teki samoin ja lähti katselemaan puolukoita puiden juurilta. Tokko tuolla lienee, tulehan tänne istumaan.
Mutta siihen oli vielä pitkä odotusaika. Ville ei sanonut jaksavansa niin kauan odottaa. Hän uhkasi, että ainakin Kyttyrä-Jaskalta itseltään pian »korvat karsitaan tahi kaula katkotaan». Jo seuraavana aamuna täytyi kuitenkin Villen kokea, ettei hän ollut tietäjän sukua eikä lapsi lappalainen. Hänen rannalle saapuessaan oli satama tyhjä.
Karhunkaato oli toimitettu aito suomalaisella tavalla, joka oli esi-isiltä peritty ja on ollut käytännössä vielä viime aikoihin asti. Ei kumpikaan miehistä ajatellut tehneensä mitään erinomaista. He ajattelivat vain jäljellä olevaa työtä, ja ryhtyivät siihen heti käsiksi. Nahka nyljettiin, ruumis paloiteltiin ja sitten tehtiin niin suuria taakkoja kuin kumpikin arveli jaksavansa kantaa.
Silloin vasta hän huomasi miehensä kanssa saapuneen pojan ja hämmästyneenä kysäsi: "onko kauppamies kuollut vai mitä varten sinä Santerin tänne toit?" "Eikä ole kuollut, vaan hän ei enää tänä huonona aikana sanonut jaksavansa poikaa elättää", tuumaili Iska hiljaisesti. "Ja sinä vaan niinikään otit pojan tänne kanssamme kurjuutta kärsimään?" tiedusti Leena nyreissään.
Oli jo hämärä, kun pojat mukanansa nahka ja aimo kimpale karhun lihaa palasivat sammuneen nuotionsa ääreen, johon he tyytyväisinä levittivät kaatuneen vihollisensa taljan yövuoteekseen. Kun he sitten olivat aamulla hakeneet sen verran lihaa, kuin arvelivat jaksavansa kantaa, he ryhtyivät sitä savustamaan ja kuivaamaan.
Hiki juoksi pitkin ruumista ja tippui nenänpäästäkin loppumattomana norona. "Herra Jumala! nyt en enää jaksa," hän huokasi ja seisahtui. Ja kun kerran seisahtui, niin omituinen painava puutumus laskeusi jalkajäseniin. Ei luullut edemmäksi jaksavansa... Ja niinhän se nyt tuntui sydämessä, ettei tuo palo kotona ollut... Jonkun toisen mökkihän liekin!
Ja kuitenkin hän oli niin levoton, rauhaton, niin jännityksissään, että hän ei luullut jaksavansa päivää loppuun elää. Oli ruvennut tuiskuamaan. Kun Elsa tuli ulos, pölyytteli tuuli lunta ja ajoi pitkin katuja sakeana savuna, joka lyhtyjen kohdalla kuumotti valkoisena sumuna. Ihmisiä ei näkynyt kaduilla kuin joku harva vastaantulija, joka pyryssä oli pahki tulla.