United States or Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen huipulla näkyi ratsastava sotilas tummana ja ankarana, pyssy käsivarrella, ja niin terävä-piirteisenä, että hän näytti jalustalla seisovalta kuvapatsaalta. Hän vartioi tietä, jota me kuljimme. "Mitä tuo merkitsee, Perkins?" kysyi tohtori Mortimer. Ajuri kääntyi istuimellaan. "Muuan rangaistusvanki on karannut Princetownista, herra tohtori.
Ja sitten kuuluu hänellä olevan tytär, tuolla Larssonilla, puolihullu tyttö, joka muuanna yönä oli pukeutunut ryökkynäksi ja ajanut eräisiin hovissa pidettäviin tansseihin ja pyytänyt kuningasta itseään kanssansa tanssimaan; ja senhän kyllä tietää, että kun kuningatar sen näki, suuttui hän niin, että paikalla pyörtyi istuessaan kuninkaallisella istuimellaan; ja silloin oli kuningas sanonut, että tottapa siinä oli jokin noidantemppu, koska tyttö oli hänet lumonnut; sillä tiedättekö, tyttö oli suomalainen ja suomalaisista naisista voi uskoa vaikka mitä.
Olin niin iloinen, ett'en taitanut siitä puhua edes Hänellekään, joka oli johdattanut Stefanin luokseni; vaan en pelännyt, ett'ei Hän minua ymmärtäisi. Tämän lausuttuani kuulimme alimmaisten porrasten ruskavan miehen jalkain alla; askeleet lähenivät kiiruhtain, aivan eri tavalla kuin Stefanin. Fede nosti päänsä olaltani ja istui suorana istuimellaan, sillä kumpikin tiesimme kuka tuli.
Kuningatar istuimellaan, taas istuvi loistossaan, Ihanaisena niinkuin päivä ja kuuluna ympäri maan. Mut vuoren huipulla linna vuos vuodelta vaan häviää, Pian maan tasallen kukistuu se, kivi ei kiven päälle jää. Albumi »12 p. Toukokuuta 1881» sekä »Helmiä Suomen runoudesta. 6». 1898. On joulu=ilta, ja yksin Vaeltavi matkamies, Jotakin hän etsivän näyttää, Mitä etsivi, Herra ties.
Jo taivaat, tähdet ja tää keskus, maakin, Ne arvon tietävät ja paremmuuden, Asennot, kiertoajat, suhteet, vuorot, Tavat ja toimet, kukin paikkansa. Siks aurinko, tuo loisto-planeetta, On ylhän matkan päässä istuimellaan Muist' erillään; sen terveellinen silmä Parantaa pahan tähden turmakatseen Ja pitää ohjissaan kuin valtakäsky Hyvän ja pahan.
Oli niinkuin olisin nähnyt Herran Jesuksen istuvan istuimellaan kaksitoista apostolia ympärillänsä; iso kirja oli hänen kädessänsä ja noin kymmenen askelta istuimesta oli väli-aita, johon Aatamin lapset astuivat esiin. Kun seisahtuivat vastapäätä istuinta, jokainen heistä avasi rintansa yhtä nopeasti, kuin olisivat avanneet paidan, joka peitti sitä.
Todellakin pyyhitään ne pois, sanoi rovasti ja sitten tuokion kuluttua heitti lyijykynänsä pöydälle, nojautui selkäkenoon istuimellaan ja hetken mietittyään sanoi: »Näkyisi kaiken kaikkiaan tekevän tuhat kuusisataa ja vähän ylikin, mutta minä heitän kahdeksaansataan näin vieraanvaraiseen taloon ja muutenkin, kun se tulee suosiolla ja mielellä hyvällä.» Minä voin maksaa kaiken.
Keveästi Poveni valtias istuimellaan istuu, Ja pitkin päivää harvinainen into Iloisin miettein yli maan mun nostaa. Näin unta, että puolisoni tuli Ja kuolleena mun tapas, kummaa unta, Jok' antaa kuolleen aatella! ja muiskas Mun huulilleni elon moisen, että Heräsin kuollehista keisarina. Kuink' armas omistus on itse lemmen, Kun jo sen varjokin tuo moisen riemun! No, Balthasar?
Totisena könötti kuski korkealla istuimellaan mustissa vaatteissa päätään liikuttamatta, silmiään räpäyttämättä aivankuin olisi samasta puusta ollut tehty, kuin vaunutkin. Vakavana arvokkaana istui jumaluus-tieteen professori ensimmäisen vosikan roskassa. Sitten seurasi loppumaton jono saattajia. Ensimmäisten kasvot olivat itkusta punaisina.
Siellähän keinui venhe kaupunkia kohti ja setäni istui perässä. Minä päästin sydäntä särkevän huudon: »Auttakaa, auttakaa! Murha!» niin että lahden rannat kajahtivat ja setäni kääntyi istuimellaan ympäri ja näytti minulle kasvot, joista julmuus ja pelko kuvastui. Muuta en nähnyt.