United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
En tiedä, sanoi Elli. Sinä istut siellä niin piilossa ... nouse tänne minun viereeni, on tässä sijaa kirstun kannella meille molemmille. Istuhan vain ... kyllä minun on hyvä täälläkin. Sen enempää hänestä välittämättä jatkoivat he taas jutteluaan. Pastori oli nähtävästi innoissaan saadessaan hänet kerrankin noin häiritsemättä ja kokonaan haltuunsa.
HILMA. On sinulla, Elviira, parempia kuin Sihvonen, joka on niellyt ketun ja hännän pää jäänyt suusta roikkumaan. NEITSY JANNE. Istuhan kotonasi kangaspuissa ja kutoa helskyttele ahkerasti, niin näet, että poikia alkaa kulkea akkunasi ohi, sellaisia oikeita poikia. HILMA. Janne, viedään nyt arkku paattiin. En ikinä usko povauksiin.
Kävin tuolla Kolkkilassa, niin pistäysin täälläkin käymään", sanoi Lillu huoneesen tultuansa. "Istu Lillu!" kehoitti Katru. "Voi hyvä juu! tuota emäntää. Miksi te olette aina minulle niin hyvä ja soma? Minä en joutaisi istumaan, sillä minun pitäisi vielä käydä monessa paikassa", sanoi Lillu teeskennellen. "Istuhan nyt toki, Lillu! eihän niin kiirettä liene.
Teppo jouduttautui sanomaan: »On täällä uunin vartioita, mutta tulehan meitä katsomaan.» Reeta-Kustaava ei ollut kuulevinaan, rupesi painamaan ovea kiinni, mutta tuli sisään, kun äiti sanoi: On tässä pannussa sinullekin vielä tilkkanen kahvia. Seisaaltaan hän otti pöydältä kahvikupin ja rupesi juomaan, mutta Teppo sanoi: »Istuhan toki tähän rahille minun viereeni.»
Voi, voi, kuinka minä ihastuin. Istuhan toki! Sinä ehkä tahdot minä olen laittanut sinulle yliskamarin hyvänen aika! Hän vapisi ja koetti estää itkua tulemasta. Eivät saaneet kumpikaan mitään sanotuksi. Ja täällä sinä Niin, täällähän minä... Sinulla on varmaan nälkä tai janottaa. Karoliina riensi ulos, ja Antero jäi yksin saliin.
Mieliä kuohuttavaa aikaa tämä. Ja ajatelkaa äiti, Jalmari elää aivan päivän tapausten pyörteessä. Ymmärtäähän sen. Käy nyt sisään, rakas äiti, ja vielä kerran sydämellisesti tervetullut pieneen, onnelliseen kotiimme! Istuhan, äiti, tähän nojatuoliin, siinä on erittäin mukava istua, minä kohennan vähän pesävalkeaa.
Menkää pois, hyvä patruuni, menkää pois. Kas, kas, vai pois sinä minut ajaisit? Etpä ole varsin kohtelias vieraallesi. Teillä mikä lieneekään aikomus. Voi hyvä jumala Mitä sinä pelkäät suotta, enhän minä pahaa tee. Vai luuletko minua semmoiseksi hirviöksi? Kun tulette näin myöhällä. Mikä myöhäinen, kello tuskin kuutta. Istuhan nyt ja ole ihan rauhallinen.
Niin, se on ollut ja mennyt eikä toivoakseni palaja. Se on kuritusta kokemattomalle elämän koulussa. Mutta sitä kautta pääsee ajatteleva viisaaksi. No, mutta, hyvä mieheni, kuinka viisas nyt luulet olevasi, kun et vieläkään osaa hyljätä tuota villaviisautta? Se ei kuitenkaan ole mitään villiviisautta ja sentähden en sitä hylkää. Istuhan tähän, niin selitän.
"Lähden", sanoi toinen, ehkä jäi paikalleen. "Odotapahan vähän;" arveli edellinen tyttöön katsomatta. "Toisen kerran," kuului hiljainen vastaus. "Siihen ollee pitkältä." Tyttö katsahti ylös. Thorbjörn taas nosti silmänsä häneen, mutta hetkinen kului, ennenkun he puheesen ryhtyivät. "Istuhan taas," sanoi poika hämillänsä. "En istu," vastasi tyttö ja jäi seisomaan.
Ylpeällä katseella asetti hän sen keskelle pöytää ja pyysi isäntäänsä siihen käsiä käymään. Itse aikoi hän hiljaa taas poistua. "Malta, Kristiina!" huusi pastori. "Aterioimme joka päivä kahden emmekä tee nyt yhtään poikkeusta kun sallimus on tuonut meille tervetulleen vieraan. Istuhan entiselle siallesi." Vanha Kristiina kieltäytyi.