United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Valtavan peitsen koht' uros aimo Akhilleus iskuun nosti, mut nopsana kuuristuin liki juoksi Lykaon, tarttui polviin, vaan yli hartian kiitäen keihäs iskihe tanterehen, himo purra ol' ihmisen pintaa.
Virkki ja viskasi peitsen, vaan sivu tarkkasi käymään. Päält' olan oikean viuhahtain ohi kiiltävä keihäs iskihe tanterehen; ja hän seisahtui, sydämessään kauhistus hänen hampaitaan kalisutti, ja kasvot kalpeni; puuskuttain jopa kerkesi luo, käsivarsiin karkasi toiset kiinni, ja mies hoki itkevin äänin: "
Ympäri Kebrioneen moni iskihe kärkevä keihäs, viuhuen jänteeltään moni myös tuli siivekäs nuoli; kilpeä päin moni paiskautui kivijärkäle raskas, keskell' ottelon itse kun peitti jo hän pölykenttää ruumiillaan rotevall', ajotemppuja aattelematta.
Vaipui vaunuiltaan uros, ohjat kirposi maahan. Joutuen kuuristui sekä koppoi maasta ne jälleen Meriones, heti näin sanan virkkoi Idomeneulle: "Ruoski jo orheja, kunnes luo tulet tummien laivain; tuon näet itsekin, että jo mennyt on voima akhaijein." Kuuli ja ruoski nyt Idomeneus hevot uhkeaharjat juoksuun laivoja päin; näet pelko jo iskihe mieleen.
Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, pään on peltohon sysäsi, perän painoi kankahasen, kären käänti rintahansa, itse iskihe kärelle. Siihen surmansa sukesi, kuolemansa kohtaeli. Se oli surma nuoren miehen, kuolo Kullervo urohon, loppu ainakin urosta, kuolema kovaosaista.