United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä silmänräpäyksessä, kun Bjelken miekka katkaisi hänen sormensa, katkesi hänen ylpeä uskonsa niinkuin tammi, johon ukonnuoli iskee. Ei hän haavastaan pyörtynyt; hän pyörtyi siitä tiedosta, että hänen onnensa oli mennyttä. Vuorokausi kului. Pakkanen vahvisti jäätä, ja koko Ruotsin sotajoukko oli vilkkaassa liikkeessä. Tuo näky elätti sotilasten mieliä.
Sydän kuolee kultahinen, runo kiurun kaltahinen. Kiiltää kärki noidan kiron, suihkaa sulkanuoli neron. Iskee päähän ihmisvaleen, syttää kylät suuret tuleen. Tarpoo talvi-öiset ummet, tempaa juuriltansa tammet. Murhaa monet päivän mietteet, tappaa monet taivaan luotteet. Kulkee kautta vuosisatain, järjen öiden, hengen sotain. Sielut siittää, muodot muuttaa: ampujansa surmaan saattaa. T
Tuuli pohjan tuntureilta Taistelosta lepoon käy, Heljä aurinkoinen seisoo Lännen kultakynnyksel. Miesi työnsä vihdoin päättää, Kirveens iskee kantohon, Katseleevi lakeutta, Viheltelee veisuans. Viheltelee veisuansa, Uutta niittuu katsellen Korven rannas himmeässä, Kesäpäivän nukkues. Kuuluu sillon juhlallinen Kirkonkellon helähdys, Lakkiansa nostaa miesi, Kotihinsa astelee.
Luultavasti ei olisi hän kuitenkaan puhunut sillä lailla, jos Pohjan neito olisi ollut kotona; sillä matkalla nähtyänsä tämän kaunottaren, kosii hän heti paikalla ja tekee kaikki, mitä oikullinen tyttö, hänestä pilkkaa läskein, käskee. Hätäillessään iskee hän viimein suuren haavan jalkahansa.
Anteeks antoivat he typerille raittiusmiehille ja -naisille. Jumalia palvelee he nyt. Niinpä istuu jätkät ruohikkoon, puutarhurin kukkapenkkiin aivan. Kuuluu kotva porinata, jonka katkaseepi silloin tällöin joku laulunpätkä, riemunhihkasu taikka läiskäys kun vahva käsi iskee kaveria olalle.
Ja nyt minä sen otan, onpa ihme, ellei kala lopultakin uuvu. Johan se uupuukin, tulee vatsa ylöspäin riippukoivun alle saunan rantaan. Ei muuta kuin iskee vain ... kuninkaan nimessä, Akseli iske jo! Uuden kuninkaan kunniaksi!
Sänkykamarin ovi avautui, saliin ilmestyi valoa ja Arnoldin omaan kamariin ilmestyi valoa. Iso kirves kohoaa, iskee. Tammisesta kirjoituspöydästä singahtelee isot palat pitkin lattioita, ja viimein romahtaa koko laitos alas. Arnold katselee työtään. Hänen silmissään on kiiluva liekki ja suu on irvistyksissä. Mutta sänkynsä nurkkaan kyyristyneenä itkee Ester kuullen kirveen jykevät iskut.
Helvettikö leimahtaa, Vaiko taivas aukeaa? Hurmahenget kipunoita Iskee, armaat nauttii noita. Voi sua, lemmen hurmasuu! Maako tää, vai joku muu! Taivas valoi ruskollansa Eksyneitä lapsiansa. "Maari!" Janne kuiskasee, Naisen rintaan huokuilee, Rinta kohoo tunteikasna, Janne elää autuasna. Tyynt' on huonehessa nyt, Lemp' on hieman viihtynyt, Poika huokas mutta miksi? "Viiniä, oi, kumppaniksi!"
Tuiman tunturin laella Hiiden immet hyppelevät, kilvaten lumikiteinä, hapset tuulessa hajalla; susi juosta jolkuttavi, revontulet räiskähtävi, huokaavat lumiset aavat, taasen kaikk' on hiljaa, hiljaa. "On tulossa tuisku-ilma", tuumaa Kimmo, kiiruhummin sauva iskee, suksi potkee, vuoren varsi katkeavi.
Mitenkäs se olikaan! kardinaali toimittaa vakoojan väijymään erästä aatelismiestä, varastuttaa eräällä roistolla, heittiöllä, lurjuksella hänen kirjeensä, ja sitte tuon vakoojan avulla ja noiden kirjeiden turvin iskee kaulan poikki Chalais'ilta sillä varjolla, että hän muka on tahtonut surmata kuninkaan ja naittaa monsieur'in kuningattaren kanssa!