United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
DEMETRIUS. Mitä? Käärö, ympärillä kirjoitus! No, annahan kun katson: Integer vitae, scelerisque purus, Non eget Mauri jaculis, nec arcu. CHIRON. Horatiuksesta värssy, tunnen sen: Sen luin koulukirjasta jo aikaa. AARON. Niin, värssy Horatiuksest', aivan oikein! Ei pilaa tää; syyn nuuskinut on vanhus, Ja aseet laittaa kirjoituksineen, Jok' iskee ytimiin, vaikk eivät huomaa.
Lents kävi kuin hengettömäksi ja vaipui alas sängyn viereen. Nyt samassa nyt kuuluu jyrinä maa aukaisee kitansa ja nielee kaikki on kuin ukkonen jyrisisi maan alla maan yli ilmassa se iskee kaikella voimalla rakennukseen yhtäkkiä päivänen muuttuu yöksi, synkiäksi yöksi. "Jumalan tähden, mitä tämä on?" huusi Anni.
Se iskee kyntensä jokaiseen sinä hetkenä kuin kuolemantuomio julistetaan ja raatelee häntä yhä pahemmin aina tuomion täytäntöönpanohetkeen saakka. Yhtä kaameana painaa odotuksen kauhu tuomittua, olkoon sitten kysymyksessä hirtto, mestaus, ampuminen tai amerikalainen sähkötuoli. Mutta jos kuolemanrangaistus kerta säilytetään, niin onko mahdollista poistaa tai heikentää tuota edeltävää kauhua?
Tuost' ilmasta, jot' avopäin hän kesti Ja hornan-mustass' yössä, pystyyn noussut Merikin ois ja sammuttanut tähdet. Mut vanhus-raukka taivaast' auttoi satamaan. Tuoss' yössä portillas jos susi ulvois, Sanoisit varmaan: "avaa, portin vahti!" Julminkin silloin suopuis. Mut näen vielä, Kuin kosto lennoss' iskee moisiin lapsiin! CORNWALLIN HERTTUA. Sit' et näe koskaan. Kiinni tuoliin, miehet!
Hänen vaahtoova hevosensa lentää eteenpäin. Lyhenemistään lyhenee matka, vaan Klaus ei siitä tiedä mitään. Hän iskee kannuksensa hevosen jo verisiin kylkiin; siitäkään ei hän tiedä. Hänen ajatuksensa ovat jo aikoja olleet perillä, olleet Marian luona Turussa.
Joka talvi kävi se yhä kolkommaksi, hautoi kostoa, oli kuin olisi kaihomieltä kantanut. Se näki kaikki, tiesi kaikki ja kaikesta moitti. Ja minä aloin pelätä, että kerran se vielä päälleni kaatuu ja minut alleen hautaa. Elin siinä salaisessa toivossa, että siihen kerran ukkonen iskee.
Kuin terotettua kirvestään mies vanttera nostain iskee sarvien taa härän, nurmill'-yöpyjän, niskaan ratkoen jänteet kaikki, ja keikoten kaatuvi härkä: niin selin keikkosi mies, kun tunkihe kiitävä keihäs ruumiiseen terin raatelevin, elo karkkosi hältä. Peitsen välkkyväpään heti Hektor suuntasi vastaan.
Patroklos surmaa hänen ajajansa Kebrioneen, ja voittoisat kreikkalaiset saavat ruumiin haltuunsa. Kolme kertaa Patroklos ryntää vihollisten kimppuun ja kaataa kulloinkin yhdeksän urhoa. Silloinpa Apollon kavalalla lyönnillä saa hänet tyrmistymään, riistää häneltä kypärän ja irroittaa sotisovan; Euforbos iskee häneen haavan, ja Hektor antaa hänelle kuoloniskun.
Kun sielu itsens' irti ruumihista vihassa riistää, siitä eroo, Minos lähettää hänet kuiluun seitsemänteen. Hän putoo metsään, miss' ei paikkaa varmaa, vaan minne sattumalta sinkoo, siinä hän itää siemenenä, kasvaa, versoo vesaksi, piikkipensahaks. Harpyiat, jotk' elää lehvistämme, tuskaa tuottaa, mut iskee ikkunat myös tuskallemme.
Häneenkin, kuten koko hänen aikakauteensa, iskee epäily mekaanisen maailmanjärjestyksen oikeudesta, hänenkin silmänsä kääntyy sisäänpäin, hänkään ei karta 1890-luvun mystillistä, uusromantista taidevirtausta.