United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hyvää iltaa, hyvää iltaa miehet! Eipähän se leipä leikkimällä tulle. Se on tosi, mutta miksi näytätte kaikki niin alakuloisilta ja tyytymättömiltä. Kun ei ole syytä liioin iloitsemaan, sillä taivaassa ollaan tiukat tähän aikaan. Päinvastoin. Minun mielestäni pitäisi jokaisen iloita ja olla kiitollinen siitä kuin jumala ottaa vitsauksensa pois. Niin, jos ottaa.
Se tunnustus olisi jo aikoja sitten lähtenyt huuliltani, vaan minä olen peljännyt sen seurausta, nimittäin että menettäisin hänen, joka minua on aina suurimmalla rakkaudella kohdellut, joka on katsonut minuun kuin korkeampaan olentoon. Oletko itse ajatellut, miltä se tuntuu, kun rakkahin meiltä ryöstetään?" "Ja oletko sinä ajatellut, onko oikein iloita ryöstetyn tavaran omistamisesta?
Se oli surullista, vaan samalla juhlallista, niinkuin hongan kohina syksyisessä metsässä, siihen sijaan kuin se ennen muistutti vallattomien järven laineitten loiskunnasta; mutta koskas murheellinen voisikaan sydämestään iloita, ja murheellinen hän oli, vaikka ei enää tyytymätön.
Niin, näetkös, sen ovat isä ja äiti tehneet sinun tähtesi Göthilda... Sinun pitää ilahuttaman itseäsi kerran oikein jouluna. Ja meidän myös, lisäsi Berndt, ja nyt istukaamme. Kiitoksia, äiti ja isä! sanoi Göthilda; kiitoksia, kiitoksia! Onko tämä minun tähteni. Niin, se on sinun joulukuusesi; nyt teidän tulee iloita omin päin, lapseni, siksi kunnes pöytä katetaan.
Kuvittelin monesti vaimolleni, kuinka tyttäremme vähittäin kypsyy omalle kodilleen; kuinka jokainen voimme koota kortemme yhteisen pesän hyväksi; kuinka vanhat päivämme voimme iloita lapsemme onnesta ja lämmitellä yhteisen takan ääressä. Asuntommekin, nelihuoneinen rakennus, valmistui uunineen, kaikkineen.
Hän olisi tahtonut iloita elämästä ja sen rikkaudesta, mutta todellisuudessa tunsi hän olevansa köyhä, joskin joskus unelmoi olevansa rikas. Miksi ei hän iloinnut nyt, kuten ennen kumppaniensa seurassa? Miksi oli luonto ja hänen oma sydämensä niin kaihoa täynnä? Kaihoten huminoivat koivut Soinamon suuressa puistossa. Kaihoa kohisivat koskessa valkeat vaahdot.
Ja katsokaat, tytöt, ettei puutu pojilta olvi siellä ulkona. No, Jaakko, mille tuntuu sulle tämä päivä? JAAKKO. Hääpäiväksi se tuntuu, isäntä; mieleni iloitsee. KARRI. Ja aina toki sama vakaa mies. Mutta tunnenpa luontos. Tämän karhean kamaran alla asuu toista kuin luulis. Mutta minä sanon sinulle: syy on sinulla iloita, saatpa oivan vaimon. JAAKKO. Minä toivon niin. KARRI. Oivan vaimon!
Ei ollut olemassa mitään haudantakaista ollenkaan, vaan ainoastaan tämä elämä ja tämä maailma, jossa oli tultava toimeen niin hyvin kuin osattiin ja josta kuolema pian oli tuleva kunkin korjaamaan. Täytyi siis käyttää aikaansa, täytyi siis iloita elämästään ja nauttia maailmastaan niin kauan ja täyteläisesti kuin mahdollista.
Minä ainakaan en koskaan mene teatteriin murhenäytelmiä katsomaan; itkeä saapi tässä maailmassa kyllä ilman sitäkin. Suokaa anteeksi, serkku, mutta minä tahdon iloita kaikesta, mitä näen ja kuulen, ja sentähden rakastan minä huvinäytelmiä, joissa kaikki loppuu niinkuin pitääkin, yksiin tai kaksiin kunniallisiin naimisiin.
«Muut ihmiset saattavat olla iloisia«, puhui hän. «Mikä minun on, etten minäkin saata iloita? Veli Jaakko on onnellinen, sisar Kaisa on onnellinen; minä yksin olen surullinen«.