United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
LXIV. Ihminen on kaikkina aikoina ollut taisteleva, ponnisteleva ja päinvastoin kuin laajalle levinneet solvaukset väittävät totuutta rakastava olento. LXV. Kaikki ihmissielut, miten syvälle pimeyteen lienevätkin vaipuneet, rakastavat valoa; kun valo kerran on sytytetty, leviää se joka taholle.
Tyventyy tyrskyt maailmankin, hartaat vain hiljaisuuden sopusoinnut soi, syventyy sydän, kuultaa kuolon partaat, jumalat juhlii, kansa karkeloi. Syyspäivän tasaus: metsät kirjavoituu, maa merta, taivas maata heijastaa, maan kaiken ylle kauneus puhdas koituu, ijäisyys ihmissielut seijastaa.
Majaanpa pienehen täht' ensin Valonsa pyhän vuodatti; Siit' ympär' ihmiskunnan lensi, Sydämet, mielet lämmitti. Hän kuoleman ja varjoin maan Elämän maaksi kirkasti, Ja rauhan toi sit' asumaan. Tuo tähti synkeästä yöstä Valoisan armopäivän loi, Ja ihmissielut harhatyöstä Totuuden tielle viedä voi. Hän, taivahinen kirkkaus, Joul'-aamuhun tuon valon toi, On >maan ja taivaan valkeus. T
Hae hänet, olkoonpa hän hereillä tai nukkumassa, syömässä tai juomassa, ja sano hänelle: 'Missä ne ovat ne ihmissielut, jotka sinä ostit? Ja jos hän vastaa ja sanoo sinulle: 'En ole ostanut mitään ihmissieluja! Ne sielut, jotka ostin, olivat koiransieluja, silloin kysy häneltä tämä kysymys: 'Missä ovat Ja jos hän keskeyttää sinut huutaen: 'Se on valhe, se on valhe! Minä tiedän mitä aiot sanoa.
Minulle vasta se läpinäkyvä vaate sopisi, jota hän ei uskaltanut pitää! Oi jospa sentään olisi totta, mitä Zoë eilen luki, että ihmissielut ovat yhä uusissa muodoissa määrätyt vaeltamaan maan päällä! Ehkäpä silloin minunkin sieluni tulisi kerran jossakin kuninkaan lapsessa maailmaan! Prinssiksi en kuitenkaan tahtoisi tulla, sillä häneltä vaaditaan niin paljon, mutta kyllä prinsessaksi.
JAGO. Köyhä ja tyytyvä on rikas kyllin, Mut runsain rikkaus on kuin talvi köyhä, Jos pelkää joka hetki köyhtyvänsä. Oi taivas, luulevaisuudesta säästä Kaikk' ihmissielut! OTHELLO. Mitä? Luuletkos sä, Ett' elinkautta mustin sukin käyn Ja uusin epäluuloin yhä noudan Kuun vaiheita? Ei, epäilys kun syntyy, Niin syntyy päätöskin.
Ja minä tunsin myöskin sen sydämen, joka aiottiin haavoittaa; kuinka uskollinen, kuinka hellä, kuinka totinen; kuinka vähitellen ja millä tuskalla T:ri Luther oli oppinut pitämään nuoruutensa epäjumalaa valheena; millä ponnistuksella hän, kun jompikumpi, Jumalan sana taikka kirkon ääni vihdoin oli valittava, oli pysynyt kiinni raamatussa ja pannut entisten päivien toiveet, luottamuksen ja ystävät menemään; kuinka tämä eroaminen vielä vaivasi häntä; kuinka mielellään hän vielä, niinkuin nöyrä, pikkuinen lapsi ja uhraten kaikki, paitsi totuuden ja ihmissielut, olisi heittäynyt jälleen sen kirkon helmaan, jolle hän oli hehkuvassa nuoruudessaan tarjonnut kaikki, mikä tekee elämän kalliiksi.
Päivän Sana