United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
THEKLA. »Tällä hetkellä», sanoitte, tällä hetkellä! Ettehän sitä ihmettele? KILIAN. Onhan se teille verraton hetki! THEKLA. Hm. Tuolla vaeltelin hyräellen tiellä, koska hän lähestyi, tuo vallaton mutta korea sulhoni. KONRAD. Oivallista! Kilian, kohota nyt toivos siipi! KILIAN. Mitä annat mun toivoni kohotteeksi? KONRAD. Kaikki vielä hyvin!
ja muuttui muodoltaan senkaltaiseksi kuin Jupiter, jos tää ja Mars ois tulleet linnuiksi, vaihtain sulkiensa värin. Kaitselmus, joka siellä jakaa toimet ja hetken kunkin, oli kuoron kauniin jo vaientanut suuntaan jokaisehen, kun kuulin: »Väriäni jos ma vaihdan, äl' ihmettele, sillä kun ma puhun, väriä vaihtavan näin kaikkein näiden.
Ell'ei kardinaali sinua suuresti ihmettele Lontoo-matkan vuoksi, hän vihaa sinua ankarasti, vaan kun hän, kaiken päätteeksi, ei voi sinua julkisesti mistään soimata, ja vihan, semminkin kardinaalin vihan, täytyy purkautua jollakin tavoin, niin ole varoillasi. Kun menet ulos, elä mene yksin; kun syöt, ole varoillasi; sanalla sanoen epäile kaikkea, jopa omaa varjoasikin.
Ja jos tuossa välimaassa, hartioittesi ja tuon päänuijas välillä, olet havaitseva joitakin jälkiä, ikäänkuin kruuvipenkin hampaista, ja varsinkin jos huomenna tunnet siellä vielä niinkuin siantaudin tapaista kankeutta, niin äläppäs juuri kovin tuota ihmettele. Niin, mene nyt. Mutta yksi sana vielä, yksi sana, veikkoseni. Kenen sepittämä on veisu, jota meidän äsken täytyi kuullella korvat pystyssä?
"Rakas mammani," virkkoi hän, "ette kai ihmettele, kun minä en kauemmin voi viivyttää yhdistystäni Annetten kanssa." "Mutta sen kanssa voidaan tosin viipyä." "Ei, rakas mamma, ei kauemmin kuin kuukausi, silloin pitää olla kaikki päätetty.
Tämä turhanpäiväinen väittely ! No, ei auta; minä lähden sinne. HANNA. Teaatteriin? Mitä varten, pappa? PASTORI. Estämään häntä. Minun lapseni ei saa näyttelijänä esiintyä. JUSSI. Ette kumminkaan mahda ? Sehän olisi julkinen häväistys. PASTORI. Sekö, että isä vaatii kuuliaisuutta lapseltaan? Sinulla on kumma käsitys kunniasta ja häpeästä. Mutta sitä en ihmettele.
Etkö ihmettele kärsivällisyyttäni, kreivittäreni, kun en ole pelästynyt sitä ankaraa varoitusta, millä minua viimeksi kunnioitit, kun pyysin sinua rupeamaan liittolaisekseni ja pitämään silmällä prinsessan puuhia ja toimia. No niin, en tahdo nyt siitä enää puhua... Se ei ole ainoastaan mieletöntä, se on halpamaista. Isämme ei olisi milloinkaan niin menetellyt. Kreivi Torsten punastui.
»Kuultuani selityksenne», sanoin minä, »en enää ihmettele, että kansa on nykyjään rikkaampi kuin minun aikakaudellani. Pikemmin minua alkaa kummastuttaa, etteivät kaikki teidän kansalaisenne ole rikkaita kuin Kroisus». »No onhan meillä jotenkin hyvät olot», vastasi tohtori Leete. »Elämämme on niin mukavaa ja hyvää, kuin voimme toivoa.
Sepä otus ei näytä ollenkaan pelkäävän, huomautti renki; se pysyttelee yhä edelleen lehtimajan kohdalla... Ehkä sinne on piiloutunut sorsapoikue. Siellä on nainen uimassa, virkkoi nuorukainen hymyillen; enkä minä nyt lainkaan ihmettele; että haukka pytytteleikse sillä kohdalla, varsinkin jos on totta että haukat ovat olleet aikoinaan aika veijareita.
Hän laski täyteen kaadetun kahvikupin paperien viereen pöydälle. "Ja nyt tiedätte tuon häväistysjutun, ettekä enää ihmettele, jos Griebelin emäntä pitää nenänsä pystyssä. Jos niin tarpeellista on, että amtmannilla täytyy täällä olla oma piika, niin pidän minä huonetta kelvollisesta piiasta niille, sillä se, joka heillä nyt on, ei tule asumaan saman katon alla minun kanssani.