United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Virkki, ja valtahisen tulen sammua salli Hefaistos, aaltopa virtaan armaaseen taas laskihe viihtyin. Lannistettu kun noin oli Ksanthos, kumpikin talttui, Heren taltuttaissa, jos kuohuikin oma mieli. Vaan ikivallat muut raju, hirveä vimmasi riita, kahdapäin näet kallistui sydän heillä ja mieli.
Nyt minä Hektorin kimppuun käyn, joka raukeamaan sai rakkaan pään; oma kutsukohon mua kohtalo sitten, konsa on säätävä Zeus sen mulle ja muut ikivallat! Eip' edes Herakleen väki voinut kuoloa välttää, vaikk' oli rakkain hän Kronossynnyn Zeun sydämelle, 118 vaan hänet kohtalo voitti ja heltymätön viha Heren.
Heren haltuun senpä hän antoi, näin sanan virkkoi: "Tuoss' ota, parmaalles tämä kiinnitä kirjava vyöhyt; siihen on koottuna kaikki; ja tieltäsi tyhjin et toimin saapune jälleen, vaikka mik' olkoon mielesi toive." 221 Virkki, ja Here valtiatar vakasilmäpä silloin vyöhyen parmaalleen pani mielissään hymyellen.
Vastasi valtias näin Agamemnon airuen viestiin: "Siin', Idaios, itse nyt kuulet akhaijien mielen; noinpa he vastaavat, ja se on minun tahtoni myöskin. Vaan mitä virkoit kuolleist' en minä polttoa estä. Kaattujen ruumiit' eip' ole estäminen roviolta, vaan tulen kirvoittaa heti suominen mentyä hengen. Zeus sanan kuulkoon tään, jylykorkea puoliso Heren."
Vaan näin vastasi loistava Hektor: "Aias, voi, mitä hoit, horisitkin, kerskuva koljo! Poika jos aigiinkantaja-Zeun niin totta ma oisin, korkean Heren kuoloton laps, osa-arpana joll' ois kunnia ainahinen sekä auvo Athenen, Apollon, kuin tuhon tuiman saa tänä päivänä kaikki akhaijit!
Silloin tämä kuohahtaen nousee häntä vastaan. Hädissään Akhilleus pakenee kentälle, mutta jokikin tulvii yli äyräittensä ja ahdistaa häntä valtavin aalloin, vieläpä saa Simoeis-joen kaikkine lisävesineen yhtymään hänen tuhokseen. Akhilleus on huutavassa hädässä. Silloin Hefaistos Heren yllyttämänä sekaantuu asiaan ja tulen voimalla lannistaa vedet. Nyt jumalat törmäävät yhteen.
IV 52, jossa Argos rinnastetaan Hērēn muiden lempikaupunkien kanssa, sekä Il. Il. Näitä eri merkityksiä on välistä, niinkuin nyt esillä olevassa paikassakin, vaikea erottaa toisistaan. Sminthéus: Apóllōn Sminthéus, peltohiirien herra ja torjuja; häntä palveltiin historiallisenakin aikana useissa paikoin, varsinkin Trōaassa.
Zeuksen tekisi mieli pelastaa poikansa, mutta Heren kehoituksesta hän myöntyy antamaan kohtalon määräyksen mennä täytäntöön. Sarpedon kaatuu, ja hänen ruumiistaan taistellaan raivoisasti. Vihdoin Patroklos saa haltuunsa kaatuneen asevarjeet, mutta Zeuksen käskystä Apollon korjaa ruumiin ja panee Unen ja Kuoleman viemään sen kotimaahan haudattavaksi.
Mutt' ei vastannut, jäi ääneti aivan Athene, 22 vaikk' oli vimmaa täys sydän valtiastaattoa vastaan; vaan puhe Heren purkihe, ei viha mahtunut rintaan: "Hirveä Zeus, Kronossynty, mi nyt sana suustasi lähti? Turhaan tuikiko siis sinä vaivaa suot minun nähneen, suot hikoelleen suotta, jo hervonneen hepojenkin, kun Priamolle ja lapsilleen tuhoks urhoja nostin?
Virkki, ja Hektor noin valan vannoi, valtikan nostain: "Kuulkoon Zeus valan tään, jylykorkea puoliso Heren! Kenkään muu ei Troian mies noit' orheja ohjaa, vaan niill' itsepä saat ain' uljastella, se usko!" Vannoi valheen noin, mut siitä Dolon yhä yltyi.