United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
Käy pirta ja niidet ne helskähtää Ja oudosti silmä se välkähtää. Pyhä aamu on, tyynt' yli vetten, maan, Ja huomenkello se kaikuu vaan. "Laps', nouse, päivä jo kirkas on, Ja kellot jo kutsuvi kirkkohon." Mut Leena hän työnsä on päättänyt Ja vaivoistansa hän huokaa nyt. Hän tyynenä nukkuvi vuoteellaan, Ja morsiusseppel on kulmillaan. Ja hääpuku valkea yllähän, Ja valkeamp' entistään on hän.
Pyhäaamu on, tyynt' yli vetten, maan, Ja huomenkello se kaikuu vaan. »Laps, nouse, päivä jo kirkas on, Ja kellot jo kutsuvi kirkkohon.» Mut Leena hän työnsä on päättänyt Ja vaivoistansa hän huokaa nyt. Ja tyynenä nukkuvi vuoteellaan, Ja morsiusseppel on kulmillaan. Ja hääpuku valkea yllähän, Ja valkeamp' entistään on hän. »Jo kirkonkellot ne yhteen soi, Oi lapsi raukka, mik' on sun, oi?»
Nathanin talon palmustoon päin avoin etehinen, kuten I,1:ssä. Esille levitettynä osa tavaroita sekä kalleuksia, joista siellä on puhuttu. NATHAN ja DAJA. DAJA. Kuink' ihanaa! Niin valiota kaikki! Oh kaiken tään te yksin antaa voitte. Hopeakangas kultareunainen tuo miss' on kudottu? Kuin kalliskin? Hääpuku vasta tulis siitä vaikka kuningatarten ylle! NATHAN. Miksi juuri hääpuku?