United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hallitus kielsi julkaisemasta tietoa, ettei Pietarin väestön hätäytynyt kiihtymys vielä yltyisi. Elokuun 5 p. Varsova antautui. Elokuun 18 p. Näistä molemmista linnoituksista, jotka olivat teknillisesti mitä parhaiten varustettuja, oli varmasti odotettu, että ne ainakin vuoden kestäisivät. Syy häpeälliseen antautumiseen oli vastuunalaisissa miehissä.
Sinä tulet arasti liukuen kuin metsälintu joskus eksyessään autioon taloon, niinkuin olisi vähän kiire, niinkuin pelkäisit myöhästyväsi, silmä tähystellen joka taholle, kummastellen, eikö täällä ollakaan kotona, kolkutat porstuan ovelle, mutta niin arasti, ettei äiti kuule, katsahdat aittaankin päin, huulilla utelias hymy ja silmissä kyselevä, melkein hätäytynyt katse, mutta et huomaa minua, sillä yläsillan luukku on vain puoleksi auki ja minä en liikahda.
Hätäytynyt äiti valitteli: »Hukkusjhaan tuohon tuommoiseen syvyyteen jo ihe järven kalakii, suati tää nyt imeisen laps!» Koettiin haroa ja tunnustella seipäällä, mutta eihän mikä seiväs ylettynyt semmoiseen syvyyteen.
Ah! oliko hänenkin rintansa täynnä synkeitä aavistuksia?" Lamppu rätisi ja sen valo leimahti yhtäkkiä, ikäänkun sammuakseen. Tyttö kohautti äkisti päätänsä, tempaisi samettiset varjostimet syrjään, ja katsoa tuijotti liekuttavaan liekkiin. "Pimeä tulee! Se sammuu! Oi Jumala! Ja minä olen yksinäni!" Hätäytynyt yritti kavahtamaan ylös; mutta jäi polvilleen vuoteellensa.
Mutta nielun parhaillaan ollessa kuului hätäytynyt naisen huuto: »Mitä rosvoja te olette, kun vieraalla kartanolla tappelette? Poliisia minä huudan, jos ette asetu ja ole ihmisiksi.» Hätkähtivät sitä miehet, varsinkin Jussi. Seipäät laskeutuivat alas ja hämmästynyt nainen siunaili: »Ka! Herra siunatkoon!
Minä pelastin sen saman professorin lapsen, joka nuori tyttö men strunt i allt das war die alte Geschichte skidt, sa' dansken kannoin hänet pyörtyneenä äitinsä luo, joka luuli lapsensa hävinneen mies oli niin hätäytynyt, ettei osannut muuta kuin itkeä. Mutta nuori rouva kävi kaulaani enkä ole saanut häntä siitä sen jälkeen pois pudistetuksi, en koskaan.
Hänen mielensä kaipasi lohdutusta, ja hän tahtoi vaeltaa niin kauan, kunnes hän sen löytäisi. Mutta hän eksyi sydänmaalle eikä enää tiennyt, mistä oli tullut ja minne oli menevä. Mutta kun se oli tapahtunut monta kertaa ennenkin, ei hän hätäytynyt, kulki yhä eteenpäin, vieri soita, vieri maita ja hyräili virttä, minkä oli ulkomuistista oppinut.
Niin kovin kaiveli mieltä äskeinen hiljainen riita. Mutta puolenpäivän korvissa tuli tupaan hätäytynyt Esan äiti Kaino Josefiina ja tervehti siunaillen: No mihin ihmeen reikään se meidän poika on pudonnut, kun sitä ei täälläkään näy...! Kävikö se täällä lainaamassa sitä siirappia? Eihän se, hämmästyi Eevastiina.
Maisteri Johan Forsman kulki siitä ohi ja häneltä kysyi hätäytynyt Jussi: »Missä se on se katu, jolle jäi se tamma?» »Mikä tamma?» ihmetteli maisteri. »Ka, tämän Vatasen tamma!» tiuskasi Antti suuttuneena, kun maisteri viivytteli, vaikka hänen olisi pitänyt nähdä, että asia oli kiireellinen. Forsman oli ällistynyt. Jussi selitti edelleen: »Se minun tammani ... se Kettusen entinen ruunikko.»
Aseetonna ratsasti hän raivoissaan mustaa kohti, jonka hevonen kavahti pystyyn, peräytyi, tallasi rikki aidan ja oli vähällä heittää ratsastajansa lammikkoon. Mutta musta prinssi ei hätäytynyt. Ratkaisevalla hetkellä, juuri lammikon partaalla, ennätti hän töin tuskin nostaa keihäänsä ja läimäyttää valkoista kasvoihin.