United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ajatelkaa noin viidenkolmatta vuotiasta miestä, joka siveellisesti on noin viisikymmentä vuotta vanhempi kuin kuudenkymmenen vuotias terve mies ajatelkaa häntä varustettuna vanhuuden aivolla ja olevan nuoruuden kukoistuksessa sydämellä, joka on sulanut yhteen aivon kanssa ja antaa lämmintä verta jäykistyneille aatteille miestä, joka pilkkaa kaikkea mitä minä katson yleväksi, mutta ei tekisi mitään, jota hän katsoo huonoksi jolle pahe ja hyvät avut ovat yhtä vähä-arvoiset kuin ne olivat Goethe'n estetiikille joka ei milloinkaan panisi elämänkeinonsa alttiiksi varomattoman hyveen harjoittamisen kautta eikä milloinkaan häpäisisi mainettansa alentavan paheen kautta.
Murheellisella sydämellä täytyy minun ilmoittaa että hän yksipäisesti kieltää semmoista lupausta antavansa. Kuitenkin minä pidän paraana, että vieläkin viivytetään sitä tapausta, joka sukuamme häpäisisi. Odottakaamme ensin, jos tuo halpa-sukuinen vielä rohkenee vaatimuksiansa tehdä, sittenkuin hän on nähnyt, kuinka vähäisen voiton toivoa hänellä on.
OLUVINEN. Ei ystäväni, se häpäisisi koko minun konstini, jos tämmöisessä pienessä kylässä rupeisin näyttelemään. H
En minä ole mikään niin huono vaimo enkä niin huono äiti, että tekisin semmoista, joka häpäisisi nimemme ja olisi velvollisuuksieni laiminlyömistä." "Velvollisuuksiesi?" ivallisella ja kummallisesti värähtelevällä äänellä lausui Tommi tämän sanan. "Anna, tuottaako se sinulle paljonkin onnea tuo kylmä sana 'velvollisuus?"
Ensi kertaa pesää avatessaan tuntee miltei samaa jännitystä kuin jos häpäisisi jotakin tuntematonta, jossa kenties piilee pelottavia yllätyksiä, esimerkiksi jos rikkoisi haudan rauhaa. Mehiläisten ympärille on kutoutunut tarusto, joka puhuu uhkauksista ja vaaroista.
Niin he vihasivat Anni-rukkaa yksistä neuvoin, milloin he uhkasivat ajaa hänet tyhjin käsin pois kotoa, milloin pieksää hänet ikuiseksi vaivaiseksi. Toisinaan he taas lyöttäysivät hyväksi Annille, jolloin aina rukoilivat kyynelsilmissä, ett'ei hän toki häpäisisi itseänsä ja heitä niin köyhällä naimisella.
Luultavasti oli isäni varoitus, etten häntä papin edessä häpäisisi, suuressa määrin auttanut minua viimeiseen asti pysymään pystyssä; sillä samassa kun tulimme kotiin menin tainnoksiin ja jouduin vuoteen omaksi. Isäni, joka nyt täydellä todella alkoi pelätä tilaani, lähetti heti paikalla lääkäriä noutamaan. Kun lääkäri seuraavana päivänä saapui luokseni, makasin minä rajuissa kuumehoureissa.
Ukon kasvojen ilmeessä oli jotakin niin totista ja lujaa, että kyytimies tunsi olevansa tekemisissä voimakkaan ihmisen kanssa, ja hiukan hämmentyi, sitä kuitenkaan osoittamatta, ja ettei jäisi vastausta vaille ja siten häpäisisi itseään kuuntelevan yleisön edessä, vastata toksautti: Missäkö? Taivaassa kaiketikin. Oletko sinä siellä ollut?
Minä luulen ettei isäni varoitus, etten, näet, häpäisisi häntä papin edessä, niin aivan vähässä määrin ollut syynä siihen, että aina viimeiseen saakka koetin pitää itseäni pystyssä; sillä minä pyörryin kun pääsimme kotiin ja saatettiin makaamaan, jollaikaa isäni, joka nyt todella oli pelästynyt, paikalla pani noutamaan lääkäriä.
»Mikä on hänen nimensä?» virkkoi vanhus; »me voimme hänestä hankkia sinulle tietoja, sillä sinun on vähän vaarallista mennä linnaan, jossa sinua voitaisiin luulla vakoojaksi.» »No, senpä vannon isäni käden kautta!» huudahti nuorukainen. »Minuako luultaisiin vakoojaksi! Jumal' auttakoon, se saisi kylmää terästä maistaa, joka minua semmoisella nimellä häpäisisi!