United States or Saint Kitts and Nevis ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuivatusta tapasi hän Miinavainajan miehen, Reitun, jonka hänen isänsä todellakin oli erottanut pois, ja nyt hän köyhtyneenä jouti oleksimaan vaikka missä. Paljon hän näkyi häpeävän köyhyyttään, oli niin alamainen ja koetteli aina katsoa, ettei häneen pahastuttaisi. Vähäisimmästä viittauksesta siirtyi syrjään ja oli vähälläkin käskyllä valmis tekemään pieniä pihatöitä.
Otin häntä kädestä kiinni ja talutin hänet syömään. Syödessäänkin vapisi hän niin kovin, ettei ollut ruokaa suuhunsa saada. Poistuin poijes, antaakseni hänelle yksittäistä rauhaa, että hän olisi paremmin voinut syödä, sillä hän näytti häpeävän vapisemistaan. Kun tulin takaisin oli hän jo penkillä istumassa. "Kiitoksia paljon ruuan edestä!
Minä hävisin joukkoon. Nyt te muistatte minut senvuoksi, että olen voinut olla joksikin avuksi teille. Näin sanoen minä ojensin heille käteni hymyillen jäähyväisiksi. Toiset näyttivät hiukan häpeävän tarttua siihen. Mutta toiset kysyivät uteliaina: Kuinka? Me luulimme, että olit syntynyt kuormankantajaksi.
"No, te ette kainostele, te", huudahti Beauchêne iloisesti. "Mikä teihin nyt tuli?" "Tahdotteko te, että meidän pitäisi poistua?" lisäsi Séguin. Ja Valentine nauroi kuin hupsu, ja valhekaino Constance näytti häpeävän, mutta Morange lausui ikävöivällä äänellä ja silmät taaskin kyynelissä: "Ah, kuinka oikeassa te olette!"
Minun täytyy tulla toimeen niin hyvin, kuin voin, tällä kertaa, arvaan minä". Vasten omaa tahtoansa näytti hän häpeävän tätini suuttumuksen kyyneliä ja tuli rahjustellen ulos puutarhasta. Parilla, kolmella nopealla askeleella, niinkuin vast'ikään olisin paikalle saapunut, kohtasin häntä portilla ja astuin sisään, kun hän meni ulos.
Se tuntui aivan kuin häpeävän olemustaan ja kiertyvän ujon kapeaksi tuolla riippuessaan seinällä. Kuinka äärettömästi eri asioita olivat sentään harjoitella viulunsoittoa ja pyhittää elämänsä suurille aatteille! Jos Antti hän, joka oli johtomiehiä olisi tullut tänne ja sattumalta nähnyt tuon viulun, hän olisi varmaan halveksien kysynyt: "Soitteletko sinä viulua?"
Vihdoin puhkesi hän puhumaan mielenliikutuksesta katkeavalla äänellä: Mi! ... mi ... minun ... ei tarvitse ... ky ... kysellä sinulta ... mi ... mitään. Rii ... riittää jo ... nä ... nähdä sinut ... tuossa ... hä ... hä... häpeävän ... edessäni. Lyhyen väliajan jälkeen, koska hän ei voinut hengittää, jatkoi hän: Mutta minä tahdon tietää kaikki ... kaikki.
Kuuluu naineen rikkaan rusthollin tyttären, joka on siitä ylpeä ja kuuluu häpeävän talonpojan sukuaan. Senkö ylpeys lienee Alperttiinkin tarttunut, ja saahan tuota ehkä ollakin ylpeä, kun on papiksikin päässyt. Mutta olisihan sitä saattanut tulla isänsä hautajaisiin, kun siitä sinne kirjekin laitettiin. Eihän siitä ole ainoasta lapsesta minulle paljon iloa ollut milloinkaan.
Hän oli mielestään ensimmäisen voittonsa voittanut, murtanut vihollisen rintaman, heidät pakosalle peloittanut. Samaan tapaan hän tahtoi jatkaa, tahtoi ajaa heitä takaa heidän viimeisiin piilopaikkoihinsa. Panu oli peloitettu, hänen silmänsä oli arasti välähtänyt, ja selkä oli hänen kirkosta poistuessaan ollut kuin pakenevan, häpeävän otuksen.
Myöskin annoin hänen ymmärtää olevani sen verran varallinen, etten lahjoja tarvitse. Alussa näkyi hän vähän häpeävän, mutta sittepä antoi mulle kättä sanoen harvoin kohdanneensa niin rehellistä miestä. Nyt me ollaan parhaimmat ystävät mailmassa, sillä suuret toisenaan pitävät paljon siitä, joka hirviää rehellisesti puhua suunsa puhtaaksi."