United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mikäs sitten, hahhah haa, mikäs luiskahtaa? H
Kun kummitus seisoo ja yskii ja pokkaa, hän saa sanan vastaansa vain: »Mitä nyt?» »Haa, haa!» hoki kummitus. »Mitä siinä niin hahhah!» sanoi sihteeri. »Ois mulla uutinen.» »Jahhah», sanoi sihteeri, viitaten stenofoniin, »puhu tuohon, mun täytyy nyt taas telefoniin!»
Oi jumalat, välittäjätoimi tuottaa näihin aikoihin paljon enemmän kuin hyve. Hahhah! Vai piirsi hän hiekkaan kalan! Ottaisinpa tukahtuakseni pukinjuusto-palaseen, jos saisin tietää, mitä se merkitsee. Mutta minä hankin siitä vielä tiedon! Koska kalat elävät veden alla ja niitä on vaikeampi löytää veden alta kuin maan päältä, täytyy minun tästä kalasta saada erityiset maksot.
Vaan minunko sitten piti olla sen ainoa ... minunko piti käteni hänen kaulaansa kietoa sentähden, ettei ollut hänellä muita kuin minä? Olisi hänellä minusta nähden saanut olla kuinka monta hyvänsä. Hahhah! Ja jospa pian ottaakin, äitinsä kyllä toimittaa, on ehkä jo toimittanutkin. Moitit Shemeikkaa, ettei yhteen tyydy ... nyt en ymmärrä, sanoi Anja. Enkä minäkään!
Jumalahan, näetkös, silloin ajeli jyritteli pitkin taivaan katuja, ja tulta iski kivinen tie ja pyörän rautainen kenkä. Hähhäh! Lapsella on lapsen mieli. TIMO. Entäs minä? Samaan suuntaanhan tuumiskelin minäkin, koska mokomana pienenä peijakkaan peukalona kapsuttelin kujalla ukon jyskyessä, tapsuttelin, tapsuttelin paitatilkku päällä.
Vinitius käski paikalla päästää hänet sisään. "Hahhah!" huudahti Petronius. "Enkö sanonut sitä! Kautta Herkuleen, pysy vain tyynenä! Muuten hän kohta käskee sinua, etkä sinä häntä." "Tervehdys ja kunnia jalosukuiselle sotilastribunille, kuten myös sinulle, herra!" lausui Chilon, astuen huoneeseen.
ELIAS. Minun täytyy, ei auta. Minä vastaan sen edestä. ELIAS. Olkoon sitten niin korealle rukoukselle; kun ma sanonkin. Tuohon hänen heitän. Mutta mitähän sille teette, mitä vaankin? Pistätte mar sinne jonkin salalahjan muistoksi, hähhäh! ANTON. Sinä musta peikko! ELIAS. Minäkö? ANTON. Sinä killisilmä pakana! ELIAS. Minäkö? ANTON. Rukoilla sinua!
Siksi tempaa Käkriäinen nyt puoleksi kiukuissaan ja puoleksi pelästyneenä maasta koholle niin tavattoman ison kiven, että se tuskin mahtuu syliin, ja nostaa sen, sillä hän on väkevä kuin peikko, päänsä päälle, pitelee siinä sitä pitkän aikaa ja tirkistää kiven alta Muttiseen ja nauraa, rohkaisevalla äänellä: »Hähhäh.» Mutta Muttinen ei myhähdäkään, hän kääntyy selin ja menee sisään.
Oivallinen mies tässä meidän tuumassa". Hovilainen katsoi Kokkaan kysyvästi ja suu valmiina remahtamaan nauruun. "Joko hän kivijauhojakin käyttää pelloissaan?" kysyi Kokka. "Hahhah!" pääsi Hovilaiselta naurahdus. "Mitä hän taas tarkoittaa. Sitä on poika, sitä on poika". Hovilainen nousi ylös, nauraen ja hieroen käsiään, huusi sitten ovesta saliin: "Hoi siellä! Enemmän juomatavaraa tänne!"
Kuinka? Onko siinä siis vielä jotakin muuta? On. Hänen tyttärensä... Myöskin murhattu? Ei, mutta sairastunut hengenvaarallisesti. On vain vähän toivoa hänen parantumisestaan. Suuremmoista! Sukumurhaista! Borgialaista! Luullaan nimittäin, että hän on ottanut myrkkyä... Assasinilaista! Hahhah! Paavo Kontion nauru vaikutti liian kolkosti ja kaameasti Jaakko Jaakon-Lauriin.