United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !


ROINILA. On kuin onkin. Eikä hän takaisin tule niin kauvan kuin minulla on sananvaltaa talossa. ANNA. Mauno meiltä pois? Ja näin äkkipikaa. Mistä syystä? Mitä pahaa hän oli tehnyt, isä, kun sinä häntä pois käskit? ROINILA. Huoli sinä siitä. Itse minä töistäni vastaan. OLLI. Nähkääs, hän kalvenee kuin hyvästäkin asiasta. Pyörtyy, totta maarin. ANNA. Pois, ei minua mikään vaivaa.

Kiitost' ansaitsen ja palkan Juoksuistani, juonistani, Kotronko, väkevän Kotron? Mulle Kullervo sopisi, Kotka haukan kumppaliksi, Jollei sen himokas silmä Anja neittä ahnastaisi. Tyttö kauan on katunut, Ettei ottanut urosta. Liiaks' uskoi itsestänsä. Moni on tyttö myöhästynyt, Onnen päästänyt ohitse, Moni poikakin samaten. Minä, jos paras ei huoli, Hyvästäkin voin iloita. Sama ei jokaisen parhain.

Hyvä Jumala, kun oikeen... Sinä olet se vanha höntti! Olet mar sinä! Kun suotta aikojaan noin tuulahuttelee. Kaikistapa sitä säikähtääkin. Niinkun hyvästäkin! KAISA. Vähemmästäkin maailmanlopun kolinasta. Ajattelin jo mitä hyvänsä. Hyi sentään! TILTA. Sellainen koiran ilma! Hyh! KAISA. Vieläkö pyryttää? TILTA. Niin ett'ei oikeen tahdo sekaan mahtua. KAISA. Täällä muurin raossa on kuivia tuohia.

Jo pihalle kuului sisältä ääniä ja liikkeitä, niinkuin hyvästäkin mehiläispesästä, mutta kun Nehljudof tuli lähemmäs ja ovi aukeni, yltyi pauhu ja muuttui huutavien, kiroilevien, nauravien äänten sekamelskaksi. Kuului kahleiden kalinaa ja nenään tuoksahti tuttu, raskas haju.

Jos tällä haavalla otan ja näytän sinulle selkäni, niin pitää sun siellä näkemän merkit jumalattomasta menetyksestäs ymmärtämätöntä, piimäpartasta poikaa kohtaan, niinkuin minä silloin olin. EEVA. Sen ansaitsit. Istua ladossa, lehmiensä himotessa toisen niittyä, se oli mukavata. AAPELI. Aih, aih! Jopa saitkin jotakin iskeäkses kiinni, niinkuin hyvästäkin asiasta. Kantänka, sanoo ruotsalainen.

Hyvästäkin asiasta kuin yhdestä markasta. Luulisi jo olevan hengen hädässä. JOHANNA. Yhdestä markasta! Onko tämä sitten ensikerran, kun minulta väkisin otat hiellä ja vaivalla ansaitut pennini. Puhumattakaan niistä, mitkä olin kerännyt ennen naimisiin menoani. RISTO. Vai myötäjäisistäsi sinä tässä vielä rupeat ylpeilemään. Mokomastakin summasta, kuin kuusisataa markkaa.