United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
En saata ajatella teistä muuta kuin mitä jalointa, sen olen täydellisesti kokenut rahalla hyvyytenne ei ole maksettu, kuitenkin tunnen piinalliseksi, etten edes voi tehdä senkäänlaista mitätöntä palkintoa. Syvimmät kiitokseni teille, isäntä, vielä rahantarjouksestanne kyllä tulen toimeen matkalla omilla rahoillani", lausui Feodor lämpimästi syleillen ystäviänsä jäähyväisiksi.
Mutta onhan minulla sentään nyt katto pääni päällä, kiitos olkoon teidän hyvyytenne. Hän kumarsi hiukan päätään kiitokseksi. Paavo Kontio vastasi samalla tapaa. Tuliko poltti kartanon? kysyi hän hetken perästä omituisesti hymähtäen. Talo on kyllä paikoillaan, virkahti etäisellä, uneksivalla äänellä Sinikka-rouva. Mutta minä puhuin kodista. Sitä ei minulla ole enää.
Mutta, hyvä herra, kunnes löydän tuon entisen jälleen, minä nyt kerran olen hullaantunut Tellheimeihin, täytynee tämän nykyisen päästää minut pälkähästä. Kätesi, rakas kerjäläinen! v. Tämä on liikaa! Missä minä olen? Päästäkää minut, neiti! Teidän hyvyytenne kiduttaa minua! Päästäkää minut. Mikä teidän on? Mihin aiotte lähteä? v. Pois teidän luotanne! Pois minun luotani? v.
"Te olette jaloin, jalomielisin kaikista kuninkaista; ja rajaton, kuin teidän hyvyytenne, on myöskin minun kiitollisuuteni oleva!" Kuninkaalla oli oikeus: hän oli pelastanut ihmis-hengen. Klairon olisi kuollut häpeästä, surusta ja vihasta, jos hänen olisi pitänyt peräytyä metelin edestä. Hän vannoi itseksensä, sitä ei tekevänsä.
Sillä vikani on todellakin ollut suuri tässä asiassa; mutta huomattuani sen ei minulla ollut muuta neuvoa jäljellä kuin korjata se mikäli voin ja sitten kantaa sen seuraukset vaikka kyllä tunnen niiden katkeruuden! Teidän ylhäisyytenne, en milloinkaan enää aio panna hyvyyttänne koetuksenalaiseksi; teidän hyvyytenne on jo auttanut minua liiaksikin.
En voi palkita teitä täydelleen omilla voimillani, vaan kaikkivaltias siunatkoon teille hyvyytenne. Sukulaistalon piika astui huoneeseemme. Hyvää päivää! Kun oli muutakin kaupungilla käymistä, niin käski meidän rouva pistäytyä minun samalla täälläkin sanomassa, että tulevana tiistaina ei Marian ja Kallen tarvitsekaan tulla puoliselle. Hän oli unhottanut sanoa siitä Marialle.
Mutta kun seurasin teitä tänne, kun läheltä katsoen näin teidän suuruutenne ihmisenä ja vertailin siihen teidän suuruuttanne sankarina ... silloin, sire, horjui päätökseni, silloin oli minun vaikea vihata, minä taistelin itseni kanssa, ja tänä iltana on teidän hyvyytenne muuttanut minun järkähtämättömän aikomukseni.
Minulla ei ole ollut mitään isänkotia; minä en ole tiennyt, mitä merkitsee seison isän edessä; minä en ole tiennyt, mitä on pusertaa sisaren kättä, pitää sitä omassaan. Kun jo luulin pääseväni osalliseksi tästä onnesta, kenen vika jos muuten köyhän rikkaaksi tekeminen on mikään vika on se, ellei teidän omanne, teidän hyvyytenne, teidän ystävällisyytenne syy.
Sanna oli levottomalla mielellä odottanut, mitä alkaisi kuulua. Tiinan vehkeistä hän jo edeltäkäsin näki, että tämä aikoi jotain sanoa, ja että se oli semmoista, joka Tiinan pakoitti taistelemaan itsensä kanssa. Kohta Tiinan lopetettua, Sanna ilahtunein mielin virkkoi: "Kyllähän se olisi kovin hyvä, jos Tiina voisi meitä suvaita nyt vielä ... jonkun aikaa. Kyllä Jumala teille siunaa hyvyytenne."
Te menette pois ja millä minä maksan teidän hyvyytenne, kun te olette ollut minulle kuin oma äitini. Elkää lähtekö vielä pois. He itkivät yhdessä, niinkuin silloin pienenä, jolloin Viija rukoili, ettei täti häntä heittäisi, eikä antaisi myydä muille.