United States or United Arab Emirates ? Vote for the TOP Country of the Week !
Luonto ei näin mustaan tuskan pilveen itseänsä peittäisi, jos ei se jotakin ennustaisi. Ne eivät ole sanat, jotka näin minua vavistuttavat. Huu! nenät, korvat ja huulet! Onko tuo mahdollista? Tunnustus! Liina! Oi, perkele! JAGO. Tee työtäs, myrkkyni, tee työtäs! Näin uskovaiset narrit ansaan saadaan; Näin moni arvoisa ja siivo nainen Häpeään syyttä joutuu. Nouskaa, herra! Hoi, herra! Hoi, Othello!
Kyyneleet tekivät nuoren morsiamen vielä suloisemmaksi, tummat silmät loistivat kaihoisina ja lempeinä kuin kaksi tähteä, ja pehmeät, vapisevat huulet muistuttivat lapsen värisevää pikku suuta.
Se oli kuva hennosta, surkastuneesta naisesta, jolla oli ohuet, verettömät huulet ja puoleksi ummistuneet silmät; heikkous ja arkuus näytti tehneen silmäluomet raukeiksi. Monet hetket oli hän piennä poikana yksin jäätyään seisonut tämän kuvan edessä ja ikävöiden odottanut, että nuo luomet kohoaisivat, pilkahduttaakseen hänen nuoreen, yksinäiseen elämäänsä jokusenkaan äidinrakkauden säteen.
Rautio puolestaan otti äärettömän mielellään vastaan hänen kutsunsa ja keskustelun sujuessa aivan keveästi ja liukkaasti heidän välillään, katseli hän huvikseen, kun opettajatar teki milloin mitäkin hienoa käsityötä, missä hän oli erittäin taitava, tai katseli hän tuota nuorta työntekijää itseään, jolla oli sievä muoto, kauniit silmäluomet, suora nenä ja mehevät huulet.
Noiden kasvojen silmiä tämä temppu näkyi huvittavan tai ilahuttavan, ja huulet sanoivat nöyrästi: Hyvää päivää, herra! Minun pitää, näen mä, viipyä joku aika Mugbyn risteyksessä. sanoi Barbox Veljekset aivan toimessaan, katsahdettuansa vielä kerran ratoihin, jotka huolettomasti kulkivat kukin haarallensa. En vielä saa päätöstäni tehdyksi minkä radan valitsisin.
Mutta huomattuaan vähitellen jälleen kiivastuvansa hän pysähtyi ja rupesi puhumaan muusta. Tiedätkös että minä olen talven kuluessa aika lailla lukenutkin, sanoi hän olkapäät koholla, kädet polvia vastaan ojona ja huulet yhteenpuristettuina. Mitä lukenut? Matematiikkaa, algebraata, trigonometriaa
Kreivi V. ei näyttänyt antavan hänelle mitään huomiota, vaan jatkoi kirjeen tutkimista. Ja mistä ... mistä ... mistä tuo kirje on löydetty? kysyi Lejonborg sammalten. Sitä ei ole löydetty, vaan se on otettu, vastasi kreivi, silmät yhä luotuina kirjeeseen ja huulet vienossa hymyssä. Mistä?... Mistä?... Keneltä?... Keneltä?
Hänen pitkulaiset kasvonsa, joissa loisti pienet, vilkkaat silmät, eivät olleet vastenmieliset, mutta niitä rumensivat ohuet huulet ja viekkauden ja ahneuden piirteet. Hän oli puettu mustaan villaleninkiin ja hänellä oli mustat käsineet, musta myssy, jossa oli keltanen nauha ja hän näytti sellaiselta kunnialliselta talonpoikaisvaimolta, joita aina näkee kirkoissamme.
Henkien kuiskeiden luullaan tuosta salaperäisestä maasta yltävän sen korvaan, joka seisoo sen rajalla; sen vuoksi maailman viisaat ja voimakkaat oppilaiden ja hurskaiden lasten tavoin hiljaa kuuntelevat niitä mieleenjohdatuksia, joita kuolevat huulet haihtuvan hengityksen tavoin kuiskaavat. Laamannin tulo antoi keskustelulle toisen käänteen.
Kehenkään katsomatta ja silmäkulmat ja huulet hiukan yhteen puristettuina suikaisee hän edellään avautuvasta aukosta ohitseni, kannattaen kukkaskimppua päänsä tasalla. Heti hänen jälessään tulee säestäjä, totinen, vaalea mies, kasvot syvämieliset ja hiukan synkät.