United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Husula kumarsi kiitollisena, mutta hänen ajatuksensa olivat muualla, ja hän kysyi melkein ujosti: Luuletteko että Maria Sprengtport päästetään puheille ja saa tulla mukaan. Löfvingin silmät laajenivat. Maria, kysyi hän ihmetellen. Mitä hänestä? Hän on täällä leirissä. Hän tuli isänsä kanssa tänne. Ettekö sitä tiedä? Majurin tulon tiedän kyllä; hänen sanottiin saapuneen vähää ennen minua.
Kaivolla seisoi ennen häntä Husula, ja kun tämä mitään puhumatta oli täyttänyt ämpärinsä, nosti hän sen kaivon arkulle ja tarttui salkoon ikäänkuin nojataksensa siihen. Nyt tiedän, alkoi hän, tarkasti katsellen Marttia, kuka sun armahasi on. Martti katseli häntä sumeana ja kysyväisenä: Onko hän puhunut sinulle? Ei ole, mutta tiedän sittenkin.
Kun majuri seuraavana vuonna saapui heidän luoksensa sairaana ja tietämättä mistä leipä oli saatava, otti Husula hänet ystävällisesti vastaan, ja sinne jäi Sprengtport perheineen, kunnes voisi tavalla tahi toisella tulla omin neuvoin toimeen. Mutta synkältä näytti tulevaisuus, sillä upseereja oli ylen määrin, ja näin kaukana Tukholmasta hän ei voinut toivoa mitään niukoista kruunun varoista.
Husula oli mielissään kun oli saanut kertoa niin tärkeän uutisen ja jatkoi innokkaasti: Tapasin Marian juuri kun he olivat saapuneet leiriin. Hän luuli pääsevänsä Wrangelin luo viimeistään huomenna ja oli vakuutettu, että Wrangel sallii hänen jäädä meidän joukkoomme. Löfving vimmastui, mutta kohta leppyen huokasi hän: Voi sitä hiirtä, joka tanssii kissan häissä!
Vihdoin Wrangel äkkiä pysähtyi. Buddenbrock tiesi jo viisi päivää sitten, että Lascy kokoili joukkojansa ja kääntyi Lappeenrantaa kohden. Hän siis ei voi kauvan viipyä, ja silloin lähdemme. Jos hän olisi tehnyt niinkuin me pyysimme ja yhdistänyt joukkomme, emme nyt olisi tässä kauheassa asemassa. Mutta sitä hän ei tehnyt. Husula syöksyi heitä vastaan.
Selväpränttiseksi rukouskirjaksi se huomattiin, vaikka kirjaimet olivat oudonlaiset ja vaaleammat kuin tavalliset painetut. Kannet olivat puusta ja selkä vahvaa nahkaa. Muoto oli tavallisen katkismuksen ja tuo kova karkea ulkoasu muistutti panssaroittua miestä. Lieneepä tuo nähnyt yhtä ja toista, sanoi Husula, tarkastaen lehtiä. Omituisilta näyttivät. Onkohan se vanhakin?
Kaikkialla oltiin kuumeentapaisessa jännityksessä. Joka mies oli valmis uhraamaan verensä ja henkensä. Tuossa hyörivässä työssä olivat Husula ja Marttikin. Martti oli juuri ollut haalimassa tykkiä ja oli nyt, ämpäri kädessä, menossa kaivolle tuomaan vettä valleilla janoaville tovereille. Alakuloisuuden ja harmin ilme näkyi hänen kasvoissaan, ja ketään katsomatta syöksyi hän alas harjulta.
Jää Martin tähden! Pitäisikö minun jäädä Martin tähden, sitä en tiedä, mutta isänmaan tähden täytyy minun lähteä. Husula katseli häntä hartaasti silmiin: Tietänetkö kuinka köyhä ja turvaton tämä kotimaa on? Sillä ei ole ystäviä eikä turvaa muussa kuin Jumalassa.
Mutta Maria, mitä hän täällä tekee? Husula elpyi ja vastasi nuorekkaalla vireydellä: Maria on saanut voiton isästänsä, joka otti hänet mukaansa. Maria tahtoo itse rukoilla Wrangelilta lupaa saada lähteä armeijan kanssa. Löfving polki jalkaa: Tuo hullu tyttö! kuinka hän voi saada järkevien miesten päät pyörälle. Wrangel tietysti suostuu kun isä on suostunut.
Vaaran lähestyessä on hänen toimintahalunsa saanut tuulta siipien alle, mutta mahtisanain pidättäminä kuohuvat sisälliset tunteet nyt niin ylivoimaisina, että hän minusta näyttää valmiilta mieluummin panemaan kaikki alttiiksi kuin tottelemaan järkeä. Husula vaikeni ja katseli Löfvingiä tutkien. Eikö hänenkin täytynyt myöntää, että majuri oli oikeassa? Mutta Löfving pysyi sanattomana.