United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Illallista syödessä Haukansilmä molemmille miehille lyhyesti kertoi kaikki, mitä heidän poissa ollessansa oli tapahtunut, samaten Hutterkin antoi uskollisen kuvauksen omasta ja ystävänsä vankeudesta, josta eivät koskaan toivoneet pääsevänsä. "Olen kuitenkin utelias tietämään, tahtovatko villit tästälähin sotaa vaiko rauhaa kanssamme", arveli Hurry.
"Vai niin, eihän liene vaan tuota Chingachgookia, Delawaresta", keskeytti Hurry, "tuota jaloa intialaispäällikköä, josta jo minulle puhuit. Mihin paikkaan olet yhtymisesi hänen kanssansa määrännyt?" "Tuonne järven rantaan, kalliolle", vastasi Haukansilmä, "missä heimokuntain sanotaan tavallisesti kokoontuvan rauhan sopimuksiansa hieromaan".
Muun muassa Chingachgook kertoi taipaleella järvelle kohdanneensa parven Irokeessejä, joiksi vihollismielisiä intialaisparveja myös kutsutaan ja heidän läheisyydessään huomaamatta tuntikausia oleskelleensa. "Hyvä Käärme", puuttui Haukansilmä hänen puheesensa, "kuulitko mitään vangeista heidän luonansa, näiden tyttösten isästä ja eräästä Hurry nimisestä ystävästään?"
Sillä välin kun Hurry majatalon eteisessä katseli onkivapoja, verkkoja ja muita kalastusesineitä, astui Haukansilmä sisemmälle majataloa, jonka ovet Hurry oli saanut auki. Kaikki täällä sisällä oli hyvässä järjestyksessä, kuin maan kaukaisemmissa osissa olevilla siirtolaisilla ainakin.
Peitteesen pantu ruumis upotettiin samaan paikkaan järveä, missä vuosikausia sitten vaimonsakin oli leposijan löytänyt. Chingachgook ja Hurry huomasivat kyllä yksinänsä ajan pitemmyyteen ei voivansa pitää majataloa hallussaan; sillä aivan selvää oli että intialaiset näin onnistumattoman taistelun perästä tekisivät uuden hyökkäyksen.
Haukansilmä noudatti kutsumusta ja maistettuaan palasen hän kyllälti oli alkanut ylistää kylmän riistapaistin hienoa makua. "Eikö ole totta, että palanen hirvivasikkaa on erinomainen ruoka metsämiehelle", sanoi Hurry mielihyvästä suu hymyssä ja sitten veitikkamaisesti jatkaen: "Montako tällaista eläintä etkö ole ottanutkaan hengiltä!
Hurry oli 26, Haukansilmä 24 vuoden ijässä. Heidän pukimensa oli suurimmaksi osaksi hirven nahoista tehty ja, mitä Haukansilmän pukuun tulee, oli se erinomaisen huolellista tekoa, samalla kun hänen aseensakin olivat somemmat ja hienommat, kuin toverinsa. "Tule Haukansilmä, käykäämme käsiksi!" kehoitti Hurry valmistettuaan aterian.
Haukansilmä, tarkastettuaan kaikkia, lähti ulos majatalon ulkopuolella olevalle tasangolle, missä Hurry oli rasvatyynen järven katseluun vaipuneena. Heitettyään silmäyksen vesille päin Haukansilmä etäällä huomasi veneen, jonka Hurry tunsi "arkiksi", kuten Hutterin laivaa tavallisesti nimitettiin. "Tämä on nyt se Hutterin perheen uiva asunto", sanoi Hurry ystävälleen.
Haukansilmä pysytteliin venheessä rannan läheisyydessä sillä aikaa kun Hurry ja Hutter salaista polkua myöten hiljaa hiipivät tulelle päin. Lukija voi ajatella missä jännityksessä nuori mies venheessä, yksin istuen, odotteli mitä tuleman piti. Hetkinen oli jo toverein lähdöstä kulunut, kun Haukansilmän huomion herätti ääni, joka hänen täytti pelolla.
"Kyllä hyvin tiedän", vastasi Hurry, "enkä näille tienoille ole tullutkaan muuta varten, kuin auttaakseni ystävääni, Hutter ukkoa, joka tuonne järven rantaan on rakentanut itselleen linnoituksen tapaisen majatalon, hänen taisteluissaan intialaisia vastaan. Sanopa minulle", hän uteliaasti jatkoi: "mikä sinut tänne erämaahan johdatti?" "Odottelen täällä erästä hyvää ystävääni", vastasi Haukansilmä.