United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Naima-ilmoituksiako vai mitä? Ha ha ha! REETTA. Eikö mitä, minä luen tuosta viime yön hirmuisesta tappelusta, kun humalaiset herrat löivät tuota merimiestä niin hirveästi, että ihan oli henki lähteä. ONNI. Ohoh, oliko se niin vaarallista? REETTA. Niin, tässä seisoo, että tohtori oli sanonut, että kyllä se on niin ja näin, jos hänestä enää tulee miestä ollenkaan. ONNI. Soo, soo!
"Leiv!" huusi hän tukahdetulla äänellä. "Leiv!" uikutti hän niin surkeasti, että se itkien ja suhisten kävi huoneesta huoneesen kautta koko talon; samassa hän tunnottomana kaatui maahan ja kannettiin pois. Kaikki peljästyivät, humalaiset selvisivät, naiset huusivat; samana iltana läksivät häistä kaikki muut, paitsi lähimmät sukulaiset. Alfhild sairastui tämän jälkeen.
Miksei sitä voisi meiltä myydä yhtä hyvin kuin kaikkialta muualtakin? ja kun hän näki hiukan ihmettelevän ilmeen Anteron kasvoilla: samahan se on, keitänkö itse viinaa ja myyn sen vai ostaako joku toinen viljani ja myy sen viinana. Ei se nyt aivan sama No, mutta ei meitä nyt todellakaan voi syyttää siitä, että humalaiset tappelevat. Enhän minä nyt suinkaan sitä
Toiset menivät viereisistä ovista sisään. Joku naisista otti soittajapojan syliinsä, hyväili ja koplaili sitä. Sill'aikaa humalaiset miehet juottivat sokealle isälle lasin toisensa jälkeen, että onneton mies lopulta kukertui nurkkaansa. Minua vimmastutti pojan kohtalo. Menin hänen luokseen tarjoten rahaa ja vaadin, että hän heti lähetettäisiin yön halki kotiinsa.
Nyt hän sen muisti ... näki selvästi edessään kapakan, olutpullot, tupakan savun ja humalaiset miehet. Muisti omat laulunsa, poikapalleroisen portin takana ja Villen... Senkin, kuinka olivat yhdessä tänne tulleet ja Häntä puistatti. Poika ja mies juohtuivat mieleen sieltä Kuopiosta. Mies, joka ei hänelle milloinkaan sanonut pahaa sanaa, ja jonka papinkirjassa ei ollut pienintäkään pilkkua.
Kauhuissaan huudahti hän: »Herra isä siunatkoon! Onko se Ihalainen hukkunut Ameriikkaan mennessään?» »Ihanko se Huttunen nyt totta osaa puhua?» oudostui Kanasenkin emäntä. Huttunen laittautui hyvin tärkeän näköiseksi ja huudahti ylenkatseellisesti: »Mhyh! Minkästähden se Ihalainen ei olisi hukkunut, kun siinä kerran humalaiset herratkin pääsivät tuomiolle!
Oli kiireinen kevätaika, leivo lauloi ja lehdet puhkesivat, mutta ihmistä ei näkynyt vainioilla. Missä hän viipyi? Asemilla oli paljon ihmisiä. Juna seisoi huolettomana ja ihmiset töllistelivät sitä yhtä huolettomina. He olivat veltot, humalaiset ja tirhusilmäiset. Likaiset turkit riippuivat heidän hartioillaan ja risaisen paidan alta näkyi päivettynyt rinta.
Kun ei kukaan vastannut, jatkoi hän: Ajatella, että vallesmanni tulee syyttämään heränneitä vallattomuudesta ja väkivaltaisuudesta, mutta humalaiset saavat tapella kirkkomäellä joka muuten oli meidän syy. Meidän? Kaikki kääntyivät Hannan puoleen, paitsi Robert, joka katsoi lautaseensa, niinkuin olisi tiennyt, mitä Hanna tulisi sanomaan. Ne saivat meiltä juhannusviinansa.
Kuopiossa kohisivat markkinat täysimmillään. Joukko hälisi, kellot ja kulkuset kilisivät, hevoset hirnuivat ja humalaiset hurrasivat. Oli vähäisen jälkeen puolen päivän, ja kaikkien ilo oli ylimmillään. Joka rinkelireen ympärillä myllersi kuin muurahaispesässä, jokainen »maailman paras panoraama» oli väkeä pakaten täynnä.
Ei se anna ... sanoi hän kuin torjuen, elä kuvittelekaan, ei pidä semmoista uskoa.... Jos oikein uskoisi? Ei sitä osaa semmoista uskoa, huoahti emäntä. Minä osaan ... minä koettelen. Joko ne nyt taas, humalaiset, nostivat veret sinunkin päähäsi. Olet ihan punainen.... Olette tekin. Mene jäähdytteleimään, lapsi raukka.... Hanna, mitä se siellä huitoo ihan naapurin nenän edessä!