United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Se on tyhmä lause", hän sanoi, "jonka tuo runoilia laskee: "Mun kuoltuani, maailma tuleen hukkukoon." "Minä puolestani muuttaisin säkeen, ja teenkin sen: "Mun eläissäin, maailma tuleen hukkukoon." "Eikö muutokseni ole hyvä?" "Runoilia olisi varmaan kirjoittanut sen niinkuin sinä ehdottelet", sanoi Tigellinus, "jos hän olisi nähnyt tämän näyn."
Jo hukkukoon huomenna taivas ja maa, Kun siksi vaan juoda ja riemuita saa. On joutuva viimeinkin kuoleman yö: Se pullomme kaataa ja pirstoiksi lyö, Se pois meidät kantaapi riemuista maan. Ei peljätä tarvis. Se tulkohon vaan! Kyll' lienevät kuivia Tuonelan maat, Ja viiniä turhaan ehk' etsiä saat; Mut muistaa jos voinee: nyt riemuisna juo! Ja muistosi sielläkin riemuja luo. Sua lemmin.
Näin totuudelt' en kunniaansa ryöstä; Ja halpuutt' ilkeintä en ruumiin eleill' Opeta sielulleni. VOLUMNIA. Niinkuin tahdot. Mun sulta kerjätä on herjaavampi Kun sinun heiltä. Hukkukoon siis kaikki! Mieluummin äitisi sun korskas sietää, Kuin huolissaan on hurjan uhkas tähden. Yht' urhosti kuin sinä surmaa ilkun; Tee tahtos. Tuo sun uljuutes on minun. Sen imit multa; korskas se on omaas.
Ainoastaan ne, joita meritauti tuimimmin vaivasi, olivat niin välinpitämättömän näköiset ikäänkuin olisivat ajatelleet: "Hukkukoon laiva, hukkukoon koko maailma, se on yhdentekevä." Tämä vaiva on onneksi terveellinen tauti, eikä tavallisesti ole pitkällinen. Mutta Elokuun 2 päivän iltana oli surkuteltavain meritautisten luku sangen suuri, ja jo ennen kuin tuli pimeä, pötkivät kaikki kannen alle.
OTHELLO. Oi, jos saisin yhdeksän vuotta häntä murhatakseni! Soma vaimo! Kaunis vaimo! Ihana vaimo! JAGO. Tuo teidän nyt täytyy unhottaa. OTHELLO. Mädätköön hän, hukkukoon ja menköön helvettiin tänä iltana; sillä elää hän ei saa! Ei, sydämeni on kiveksi muuttunut: kun siihen lyön, niin haavoittaa se käteni.
GLOSTER. Enemmän; minä synnyin ylähällä; Pesämme rakettu on setrin latvaan, Se leikkii myrskyssä ja päivää pilkkaa. MARGAREETA. Ja varjoo päivän, voi! Mun päivänikin, Mun poikani nyt kuolon varjoss' on; Sen kirkkaan sädevalon vihas musta Ikuiseen pimeyteen on verhonnut. Te meidän pesässämme pesitte. Näkevä Jumala, sit' älä kärsi! Verillä saatu veriin hukkukoon!