United States or Comoros ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eipä ollut helppo hameessa juosta kannikkoa sille, joka oli tottunut liikkumaan vapautta rakastavilla säärillä. Vihollinen saavutti Valtterin ja ampui häntä joka taholta. "Kyllä me sinut opetamme luhjailemaan, kuin voisit olla apuna", huusivat pojat. "En minä ole mikään tyttö, minä olen mies", kirkasi Valtteri, kepillänsä huitoen.
(Huitoen käsiään). Ei ei ei! Minun täytyy päästä hänen luokseen. (Vihaisena). Pois!
Regina ei virkkanut sanaakaan, mutta vanha Dorthe katsoi varmaankin pitävänsä emäntänsä nimessä antaa Martta-rouvalle muutamia neuvoja siitä, miten tulee toisiaan ihmisiksi kohdella. Hypäten kahta rappua ylemmäksi huusi hän käsiään huitoen minkä jaksoi: Sinä kurja suomalainen noita-akka, kuinka uskallat sillä tavalla kohdella jalosukuista neitoa?
"En minä tule, en, en, en ... ajakaa waan pois ... kyllä minä tämän pääsen ... menkää waan pois", sanoi tyttö hywin hätäisellä äänellä, takaantuen taapäin, ja huitoen molemmilla käsillään, ikäänkuin hän olisi peljännyt, että minä wäkisin nostaisin hänet rekeen. "Tulehan sitte kannaksillekaan", kehoitin häntä. "En." "No sinä olet kummallinen lapsi!" sanoin minä. Tyttö ei wastannut mitään.
Kun sitten viimeisen näytöksen lopulla suuri mielipuolikohtaus oli alkanut, näytteli Hornicke-Masaniello rajuin liikkein, huitoen käsiään ja jalkojaan ja hoippuen sinne tänne aivan niinkuin joku päivä sitten olin nähnyt erään humalaisen miehen tekevän meidän pihamaallamme.
Hän oikein ulvoi huitoen käsillään yhteen jaksoon juuri kuin hosuen päällekarkaavaa hevosta tai taistellen tuulimyllyä vastaan. Mutta kun joukko alkoi jälleen muuttua välinpitämättömäksi ja hajota hänen ympäriltään, pääsi Esalta: »Voi, voi, voi sun...», ja sitten hän kirosi. »Mitä?» kyseltiin monelta taholta ja keräydyttiin uudestaan Esan ympärille... Osaahan se kuitenkin puhua! »Mitäkö nyt?
Kun viimeinen vilahdus Hedvigistä katosi puiston puiden taakse, nousi Arvid seisalleen ja, huitoen vapisevia käsiään, tahtoi hän ikäänkuin syrjään työntää sitä näköä, jota oli katsellut, sekä käydä hoiperteli niinkuin juopunut täysinäinen viinapullo taskussaan myrskyn tuhoomalle kummulle rautatiealueen aitauksen viereen.
Ja mikä tuhannen kokous siellä tuolla sisällä on, kun se insinööri, huitoen piipullaan, saarnaa keskellä salin lattiaa kuin paras pappi ja sanankuulijat istuvat ristissä käsin kuni Tervajärven kirkkomiehet kuunnellen ja tutkistellen ja painaen sydämiinsä, vaikka puhe kuului olevan vaan nuotan vedosta. Ikäänkuin sitä ei osaisi tehdä kuka tahansa... Mikähän leuhkan kyytimies hänkin lienee!
Hän hypähti seisoalleen ja huusi uhkaavasti kättään huitoen: Ulos minun huoneestani, te jumalanpilkkaajat! Ulos, te kadotetut! Ulos! Ulos! Ulos! Ei ollut hyvä sillä hetkellä asettua Jaanaa vastustamaan. Hän oikaisi koko pitkän vartalonsa; harmaa tukka liehahti, luinen nyrkki kohosi uhkaavasti.
Mutta yötamineissaan seisoi Sanni korva seinään painettuna ja tuijotti eteensä vinhasti. Silloin kuultiin ylioppilaan rivakasti heittävän huoneensa oven selälleen. Samassa silmänräpäyksessä riensi Sanni käsillään huitoen kyökin ovea kohti ja huusi korkealla äänellä: »Hän on tullut hulluksi! Nyt hän tulee tänne!»