United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kultani ja hopeani on vaarassa.» »Eversti, ihmisen henki on vaarassa. Maissi tuolla vinttikamarissa on vaarassa.» »Mieletön! Sinne et enää voi mennä, se on myöhäistä. Tule, sanon minä!» huusi eversti ankarasti. »Pois tieltä!» kiljasi Junno, »mene itse pelastamaan jumaloitasi», ja riensi kuin lennossa portaita myöden vinttikamariin.
Sinulleko, puupökkelölle minun uhrata pitäisi, kymmenykset kaikesta saaliistani kantaa, kun pääni päällä humisee taivasta tavoittava jumalieni puu ja sen alla kumpuaa haltijan lähteen silmä. Kari, ripusta uhrisi koivun haltijalle, ja minä annan kaikki hopeani lähteen haltijalle.
Tietääkö pastori, minun hopeani tuolla kaapissa, minun lainatut rahani kaiken tuon hyvän, minä sain ne neitiltä. Saitko kaikki, kaikki? En, pastori, en kaikkea en, niissä kaikissa on synti kiinnitettynä. Jatka, puhu vaan totta, muista, se ei ole minun, vaan kaikkitietävän tuomarisi ja Herrasi edessä, kuin sinä nyt puhut.
Se on seppo Ilmarinen alla päin, pahoilla mielin, kaiken kallella kypärin sanan virkkoi, noin nimesi: "Ellös nyt, anoppiseni, ellös sie kyselkö tuota, elämiä tyttäresi, asuntoa armahasi! Jo sen on surma suin pi'ellyt, kova loppu loukahtanut. Maassa on jo marjaseni, kankahassa kaunoiseni, mustakulmani kulossa, hopeani heinikossa. Läksin toista tyttöäsi, nuorempata neitoasi.
Hän kuulteli vaan; ja silloin rupesi keisari Neron aikuinen hopearaha kertomaan seuraavalla tavalla: "Nyt on kello 12, ja ihmiset kirjoittavat vuosiluvun 1858 Vapahtajansa syntymän jälkeen. Me rahat olemme pakanoita, jotka lähdemme maailmaan sekä hyvyydeksi että pahuudeksi. Minun hopeani on muinaisina aikoina tuotu Iberian vuorista, siitä maasta, jota nyt nimitetään Espanjaksi.
Huomattuaan Näpsän sanoi eversti: »Tuo Junno kelvoton ei minua totellut, mutta Näpsä, mene sinä pelastamaan minun kultani ja hopeani, niin saat hyvän maksun.» Näpsä katseli vähän pelolla valkean liekkiä, vaan meni kuitenkin, sillä pelkuri hän ei ollut.
Kuismin se konna niin enpä näytäkään hopeitani, voisihan Kuismin ne varastaa syntyy siltä sekin; en näytä, tyydyn kunniaan ja maineesen, pidän itse hopeani. Ja kunniaa antaa tsaari minulle, ehkä taputtaa olkapäätänikin vielä, ja se on hauskaa; ehkä sanoo: oikein teit, Aleksei Mihailovits tahi ehk'ei sanokaan mitään lähden, kun lähden sittenkin."