United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toisin sanoen, jatkoi mylady, vetäytyen linnoitukseensa, minulla ei ole kunnia tuntea häntä persoonallisesti, vaan minä tunnen suuren joukon hänen likeisimpiä ystäviänsä; minä tunnen herra de Putange'n; minä tunsin Englannissa herra Dujart'in; minä tunnen herra de Tréville'n. Herra de Tréville'n; huudahti hoidokas; tunnetteko herra de Tréville'n? Tunnen vallan hyvin, oikeinpa erinomaisesti.
Oh, huudahti hoidokas, ystäviä saatte te kaikkialla, minne vaan tulette, te näytätte niin hyvältä ja olette niin kaunis! Se ei estä, lisäsi mylady vielä suloisemmin hymyillen, ikäänkuin hän olisi tahtonut ruveta enkelin näköiseksi, se ei estä minun olemasta yksinäisenä ja hyljättynä.
Tunnetteko herra d'Artagnan! huudahti hoidokas vuorostaan tarttuen mylady'n käsiin ja katsoen häneen kiihkeästi. Kun hän huomasi mylady'n kummallisen silmäyksen, jatkoi hän: Suokaa anteeksi, rouva, te tunnette hänet, mutta millä tavoin? Mitäs, virkkoi mylady hämillänsä, ystävänä. Te petätte minua, rouva, vastasi hoidokas; te olette olleet hänen lemmittynsä!
Liisa siirtyi pois antaakseen veljesten keskenään puhella rauhassa. Hän työntyi lähemmäksi toimituspaikkaa. Siellä oli kysymyksessä joku hoidokas, josta holhojansa kertoi, että siitä on sellainen vaiva sen hoidosta, kun ei kykene kääntymään omin voiminsa ja pitää hoitaa siihen vuoteelle kaikinpuolin. »En ottaisi vähällä en paljolla, vaan mihinkäpä sen siitä kulettaa.
Semmoisen olette te minulle valmistaneet; sallikaa minun siitä myöskin nauttia mielin määrin. Ja tarttuen hänen käteensä, mylady veti hänet nojatuoliin, joka oli hänen vuoteensa vieressä. Hoidokas istuutui. Jumalani, sanoi hän, kuinka onneton minä olen!
Mutta myönnettävä on, että luostaripuku, johon hoidokas oli verhottuna, ei ollut suinkaan eduksi tämmöisessä kilpailussa. Johtajatar esitti heidät toisilleen ja jätti heidät sitten kahden kesken, koska virkatoimet vaativat häntä kirkkoon. Hoidokas aikoi mennä johtajattaren mukana, koska mylady oli yhä vielä pitkällään, mutta mylady pidätti hänet.
Tepäs olette olleet, rouvani! huudahti mylady vuorostaan. Minäkö! sanoi hoidokas. Niin te juuri; nyt minä tunnen teidät: te olette rouva Bonacieux. Nuori nainen säpsähti hämmästyksestä ja vetäytyi säikähtyneenä taaksepäin. Oh, elkää kieltäkö, vastatkaa! jatkoi mylady. No niin, minä myönnän, rouva, sanoi hoidokas; olemmeko kilpailijoita?
Tuo nuori hoidokas täällä, onkohan hän koettanut paeta? Ei, se on totta; mutta hänen laitansa on toinen; minä luulen että häntä pidättää Ranskassa joku hellempi taipumus. Sitten, sanoi mylady huoaten, jos hän rakastaa, ei hän ole niin vallan onneton. Siis, sanoi johtajatar, katsellen mylady'ä yhä enemmän häneen kiintyen, näenkö taaskin tässä jonkun vainotun raukan? Näette! vastasi mylady.
Ah, te tunnette hänet siis, te tunnette siis ihanan, jalon kuningattaren, koska te sillä tavoin puhuitte hänestä! huudahti hoidokas ihastuksissaan.
Kuninkaan muskettisoturien kapteenin? Kuninkaan muskettisoturien kapteenin. Ah, saattepa nähdä, huudahti hoidokas, että me olemme kohta täydellisesti tuttavia, melkein ystäviä! Jos te tunnette herra de Tréville'n, olette te kaiketi myöskin käyneet hänen luonansa? Usein, vastasi mylady, valhetellen yhä lisää, kun hän näki sen menevän täydestä.