United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mutta siitä olen sitä vastoin varma, että Jumala on säätänyt tunnollisuuden ja itsekieltäymisen lain, ja kun Jumala on antanut siunauksensa jollekin suvulle, niinkuin Hän sen on antanut meille, silloin on hänen tarkotuksensa, että me kiitollisina ja ahkeruudella hoidamme hyvin sitä, minkä Hän meille on uskonut..."
Silloin puhkesi Fede itkemään, juoksi huoneesta ja palasi Korin kanssa. "Missä olen?" kysyin hänen kumartuessaan minuun, sanaakaan virkkamatta, vaikka silmänsä loistivat kyyneleistä. "Olette hyvässä turmassa", vastasi hän; "Fede ja minä hoidamme teitä. Enempää ette nyt tarvitse tietää." Seuraavana aamuna olin jo virkeämpi ja sain kuulla että olin Stefanin kodissa veljeni Stefanin kodissa!
Hän osti kolme laatikkoa sikarreja, läksi kotiin ja vei sikarit apillensa sekä kiitti häntä sydämestänsä siitä, kun oli kiven heidän edestänsä vierittänyt. Tommi sytytti sikarrinsa, puhalsi savun taivasta kohti ja sanoi: "se oli minun häälahjani, ja kun kerran minä ja vanha ämmä ummistamme silmämme, peritte koko omaisuuden; mutta niin kauan kun elämme, hoidamme sitä itse."
Ja isäni nyykäyttää päätään yhtä haaveksivaisesti hymyillen kuin ennenkin, sillä hän on vielä hyvin hajamielinen, tuo armas isäkultani; me hoidamme häntä hellästi ja hänen viimeinen kirjansa nostaa mainiota huomiota oppineissa. Kentiesi ovat hänen tyttärensä pojat syypäät siihen; he saavat meluta jälleen järjestetyssä kirjastossa ja mielensä mukaan kiivetä isäni syliin hänen kirjoittaessaan.
Jos mikään koskaan saa minut unohtamaan, että olen atenalainen ja etten ole vapaa, voi sen tehdä rakkaus, Ionen valvova, elävä, syvä rakkaus; rakkaus, jonka uusi uskomme on tehnyt entistä kiinteämmäksi rakkaus, jota kaikkein parhaimmatkaan runoilijamme eivät ole osanneet oikein kuvata; sillä uskontoon yhtyneenä se on vain uskontomme osa; se on tulvillaan puhtaita, ylimaallisia ajatuksia, me toivomme, että se kestää ikuisesti ja me hoidamme sitä puhtaana ja tahrattomana, jotta emme häpeä tunnustaa rakkauttamme Jumalalle.
Minä ja Wengelin vaimo hoidamme sitä; ei siltä ole mitään puuttuva. Ja nyt paikalla tahdon minä sen ottaa". Roosa otti pienokaisen kätkyestä, kääri sen useampaan liinaan, otti Annan nutun ja kääri lapsen siihen sen seudun vaimojen tavan mukaan. Hän taisi tuon toimen niin hyvin; olihan hän kyllin usein samalla lailla käärinyt nukkejansa. Klaus katseli häntä kummastuksella.
Hei, kyllä minä sen tiedän. Niin, ja minä en ajatellut niin mitään... Kuinkas tänä aamuna oli, kuinkas. Mitä vielä? Rakas Blomros sinä näet, että minulla on tehtävää... Onko se sopivaa, Emili, onko se sopivaa! Luuleeko hän, mamselli, että rouva Gyllen ... mikä se hänen nimensä taasen oli, Smeurlinska, tahtoo laskoksen noin? Oi, taivaan Jumala! ... Niin, puhu, Blomros, me hoidamme omamme.
Minun täytyy pitää sitä suurena siunauksena, että heillä on Chriemhild ja Ulrich, ja erittäin Gottfried ja minä, jotka hoidamme heidän maallisia asioitansa. Esimerkiksi liina-vaatteet.
Eihän meillä pitäisi olla mitään sinun tai minun, vaan kaikki on meidän yhteistä omaisuutta, jota yhdessä hoidamme ja kartutamme." "Niin on! Eikä sinun koskaan enää tarvitse kuulla minulta moisia puheita", sanoi Elli päättävästi. "Mutta milloin otamme" "Voi, voi! Onko isäntäväki kuullut, mitä on tapahtunut Taskisen isännälle?" huusi eräs työvaimo ovelta.
Kapteeni loi katseen puhujiin ja hänen sanoissaan tuntui olevan täyttä totta, kun hän lausui: Minä arvelen, että se olisi hirtettävä, joka kiusaa meitä luopumaan kuninkaastamme. Teillä ei ole mitään tekemistä maamme kanssa, tiedätte vähän siitä, mitä me tarvitsemme. Hoidamme asioitamme itse omin neuvoin.