United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Voitteko tarkkaan ilmoittaa ajan, jolloin siinä olitte?" kysyi tuomari. Kokka arveli kotvasen. "Varmaankin koko tunnin yhdeksän ja kymmenen välillä olin siellä, vieläpä hiukan siitä myöhempään", vastasi hän sitten. "Olitteko yksin?" kysyi tuomari. "Hm! En kaiken aikaa", vastasi Kokka hymyhuulin. "Kuka oli seurananne?" kysyi tuomari. "Hm!
Kuinka nyt on laitanne, herra? NIKOLAUS PIISPA. Hyvin, hyvin kyllä; käsiäni ja jalkojani kylmää. Hm, se on alku loppuun. Olen sanonut, että kahdeksan munkin pitää veisata ja rukoilla minun edestäni kappelissa tänä yönä. Pidä heitä silmällä; heidän joukossaan on unisia veitikoita. NIKOLAUS PIISPA. Niin paljon tekemättä, ja kuitenkin kaikki jättäminen! Paljon tekemättä, Viljam!
"Hän ei olisi koskaan huolinut minusta hän oli antanut sydämensä toiselle". "Miksi hän siis ei ole naitu?" "Hm! Hänen rakkaudellensa kävi niin, kuin usein käy totiselle rakkaudelle". "Kerro minulle jotain siitä". "Hän ei ole tehnyt minua uskotuksensa", vastasin minä välttäen. "Sano minulle toki, ketä hän rakasti", pyysi Eva. "Bolton'ia".
Siellä te asuisitte kuni kyyhkyispari, ja niin tulen minä teidän luo, ja niin... Liina pudisti päätänsä. Jumalan kiitos, nyt taidat sinä sekä puhua että liikuttaa itseäsi; mutta, Herran Jumala! tosin oli tuo synti tuosta nuoresta miehestä, mutta hän kuoli kuitenkin levollisena ja iloisena ... jahka katson vielä; hm, "Berndtsson oli hänen luonansa". Oliko hän, oliko hän? Jumalani! sanoi Liina.
Minkätähden sinä aina oleskelet noin unisena ja hiljaisena, silloin kuin sinulla olisi valta oikein keikkua ja hyppiä, niinkuin muutkin lapset tekevät? Hm etkö sinä sitä ymmärrä? Tietysti sentähden, kun minua paremmin haluttaa olla niinkuin olen. Katrin kiehkura oli nyt valmis. Hän katseli sitä ihastuksella ja näytti jo unhottaneen koko kiistan. Sitten painoi hän sen kultakutriseen päähänsä.
"Voi, voi, tuota Erkkiä kaikkia hän nyt puhuu huvitellaksensa minua. Sellainen hän juuri on kuin ennenkin. Mitäpä se poika mummon nimeä osaisi sanoa, kun ei vielä ole edes nähnytkään. Lieneekö tuo Annin näköinen vai Erkinkö. Kylläpä olisi hauska nähdä! Hm, kauniit ovat molemmat, tulkoon sitte isäänsä taikka äitiinsä."
Minä, epäilemättä: kuulkaa vaan. Onko teidän niin vaikea olla vaiti? Hm! Lurjus! Hän on kuuro! Ketä hiidessä täällä petetään? Kaikki tietävät salaisuuden! No hyvä! Bazil, teidän lakimiehenne?... FIGARO. Te voitte koko illan puhua lakimiehestä. Yksi sana; sanokaa vaan, oletteko tyytyväinen lakimieheen? Laki-mieheen? Ettekö nähnyt lakimiestä? No! ei, en minä ole häntä nähnyt tuota lakimiestä.
»Kyllä kiittämätön olisinkin, jollen tyytyisi! Tunnenpa itseni niin onnelliseksi tällä haavaa, etten suinkaan hentoisi apua anovalta mitään kieltää, jos vain suinkin hänen toivonsa voisin täyttää.» »Kumma, että tuommoinen miete juuri johtui mieleesi.» »Hm niinpä ne ajatukset lentävät. Mutta arvaappas, mikä nyt päähäni pisti?» »No mikä?» »Että lähtisimme katsomaan apilaniittyjä.
RAKENNUSMESTARI. Ketä te sillä tarkoitatte? VANSEN. Hm! minä tarkoitan kreiviä. JETTER. Egmontia! Mitä hänen olisi peljättävä? VANSEN. Min' olen vaan köyhä juutas, joka voisin koko vuoden elää sillä, minkä hän tuhlaa yhdessä illassa. Ja kuitenkin hänen kannattaisi hyvin antaa kerran mulle koko vuoden-tulonsa, jos hänellä olisi minun pääni yhden ainoan neljänneksen tuntia!
Minun pitää olla varuillani! Ja eihän tää yökään ikäänsä kestäne! Kolmen viikon perästä ovat asiat toisin. Jos hän tulee kulungit maksamaan, niin täytyy hänen myödä karjansa ja kartanonsa, ja niin pääsemme hänestä viimmeinkin. No, herra Lind, on tässä nyt rasvainen pala paistia ja pari kurkkua. Tarpeen se olikin, minulla on nälkä. Hm, kylläpä se hyvälle haisee!