United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !
Robert Kiljander rakastaa nimittäin sitä rauhallista, hiukan uneliasta ympäristöään, johon kohtalo on hänet virkamiehenä asettanut ja jota hän herttaisella, hyväntahtoisella huumorillaan käsittelee.
Monena iltana hän itkuunsa nukkui; monta yötä hän valvoi pahojen unien tähden. Mutta nähdessään, kuinka vanhukset olivat iloisia siitä että hän Knutille meni, ja kuinka Knut oli onnellinen, hän hiukan tyyntyi ja saattoi unhottaa surunsa hetkeksi. Kyläläisten seurassa hän iloitsikin; sillä tätä kihlaustaan hänen ei tarvinnut hävetä.
Jokohan meni nukkumaan?» Tuo luulottelu sai miehen luonteen hiukan kuohumaan: kun saattaakin mennä makaamaan ja nukkumaan tällaisena yönä!... Vihaisena lähti hän kamariin aikoen herättää vaimon ja pitää tälle nuhdesaarnan. Mutta avatessaan kamarinoven näki hän emännän kokoon köyristyneenä polvillaan vuodetta vasten ääneen rukoilemassa.
Mutta kuinka kauppani kanssa nyt käypi, kun niin nolosti olin antanut viekoitella itseni pois kaupungista! Tuopa minua vasta oikein harmittamaan rupesi, ja itsekseni hyvänpäiväisesti suutuin noiden jahtimiesten päälle, kun eivät minua herättäneet merelle lähtiessään. En kiellä hiukan peljänneenikin, mitä näillä miehillä lieneekin mielessä ollut.
Tässä näytelmässä ei ole sitä porvarillista tyyppiä, jossa ei piilisi joku groteskimaisuus, jolla ei pää olisi hiukan viistossa. Itse 'kauppaneuvoksen härkä' lopultakin vain luonnollinen nauta, vihainen äksy sonni, kasvaa sen hulluuden vertauskuvaksi, mikä tätä elämänpiiriä vallitsee, jonka hirmuvaltaa kaupungin koko hallinto ei mahda kukistaa, eikä jouda, eikä tohdi.
Everstiluutnantti odotti hiukan levottomasti, mitä hänen rohkeutensa vaikuttaisi kuningattaressa, ja mitä siitä hänelle seuraisi. Kristiina katsoikin häntä pitkään, ensin vakavasti, sitten hymyillen, ja vihdoin purskahti hän sydämelliseen nauruun.
Mimmi haki vanhoja säästöjä, pussillisen rusinoita ja manteleita, ja niitä syötiin, nakerrettiin siinä sitten juteltaessa illan kuluksi, ja ihmeteltiin, että missähän vain ne pojat viipynevätkään. Soittipa Sanni jo kappaleen pianollakin tosin hiukan surunvoittoisen.
Molemmat olivat hiukan ihmeissään nähdessään toinen toisensa, mutta he tervehtivät iloisina kuten ainakin hyvät ystävät ja menivät yhdessä pitkin puutarhan taksus- ja laakerikäytäviä huvilaan. Täällä he erosivat.
Sillä eiköhän se mahtane olla juuri sitä, mitä me tässä maailmassa uskonnoksi ja jumalanpeloksi nimitämme. Sinäpähän tiedät, hymähti Musti, tällä kertaa todellakin hiukan ivallisesti. Mutta minä en suinkaan tehnyt pelosta sitä. Mistä sitten? Luonnollisesti rakkaudesta. Sinä rakastit Taka-Möyrylää? Se on selvä. Ja täytyyhän sinun myöntää, että minulla oli täysin pätevät syyni siihen.
Luulenpa, että ihminen voi olla yhtä hyvä sentähden, vaikka hän onkin vähän hoikka varreltaan ja täytyyhän tyytyä siihen mittaan, jonka Herra on suonut ruumiillemme; se on minun uskoni". "Se onkin hyvä usko se", virkkoi vieras nauraen. "Mutta mitä ammattia sinulla on?" "Malttakaa hiukan!" vastasi Jussi, veistänsä kanervilla pyyhkiessään. "Nyt minä rupean koulumestariksi ja teidän pitää vastata.