United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitte raatoni rakennan, Varustelen vartaloni, Hamehella harmajalla, Nukkavierulla nutulla, Sukset voian voitimella, Liukomet sianlihalla, Hiihan tuosta hiljallehen, Veteleme verkallehen, Hiljallehen huono käypi, Sanan voimaton pitävi.
Vaan kun valkoi aamu kaunis, Päivä koitti kirkkahasti, Alas istuihe itikka Eikä kuulunut kumua: Silloin hiipi hiljallehen Uni poian päälaelle, Levittäen lentimensä Sen on silmälle kahelle. Siitä suuteli simansa, Pojan huulille hunajan, Yön varaksi vaalimansa Unikukkasen kuvusta; Se oli tenhon tarmollista Unen mairetta metoista, Jotta tuosta Toldillenki Vesi kielelle vetihe.
Siinäpä nyt kaunis kuvansa Turmeltui ja muuttui rumaksi; Mutta neiden silmä kiillon sai: "Tuommoisena, nuori ruhtinas" Lausui hän nyt, "onpi orjatar Etehesi, isän käskystä, Astuva ja herättävä, ei Himoasi, mutta inhoas." Nyt hän läksi puron rannalta, Kulki hiljallehen linnaan päin. Tiellä vaatteitansa laitellen.
Sen kevään lämmin voittaa Ken kaihon orja olla vois, Kun riemun aika koittaa? Siis kevään laulu raikas vaan Nyt kaikkialla kaikukaan! Jo kevät tullut on! Kevät Touon aika lähenee, Kylmät hallat vähenee, Päivä kirkkahasti Paistaa, ihanasti Korkealta, Taivahalta Siintävältä, loistavalta. Virta vilpas vieriää, Järven laine kieriää Hiljallehen rantaan, Pois katoopi santaan.