United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sanalla sanottuna: alussa oli minulle aivan mahdotonta mennä mihinkään, minun täytyi työskennellä, lukea, oppia aivan mummoni vieressä. "Kerran yritin minä kavaluutta ja pyysin Theklan istumaan sijassani. Thekla on meidän palvelijamme; hän on mykkä. Thekla istui aivan hiljaa sijallani. Sill'aikaa nukkui mummo nojatuolissaan ja minä menin erään ystävän luo. Mutta asia päättyi huonosti.
Rouva Danville, joka istui hänen vieressään, kävi myreän näköiseksi ja löi hiljaa viuhkallaan voudin käsivartta. "Olkaa niin hyvä ja pysykää ääneti siksi kuin poikani on laulanut", sanoi hän. Lomaque kumarsi hiukan, astui muutaman nurkassa olevan pöydän luokse ja otti siinä olevan sanomalehden käteensä.
Niiden kiertyneet juuret, ikäänkuin kuolemantuskassa ollen, kohosivat haudastansa, missä kaikki näytti olevan vihitty kuolemalle, joka ääneti ja kamalana joka vuosi vaati uhriansa. "Jos hän lepäisi noiden alla", virkahti Lauri hiljaa ja katseli kamalin silmin uutta vieremää, "ei hän silloin enää olisi tielläni."
Robert läheni vuodetta ja kumartui sairaan puoleen. "Hyvää iltaa, Daniel", kuiskasi hän hiljaa. Daniel avasi verkalleen silmänsä. "Hyvää iltaa", vastasi hän tuijottaen Robertiin tylsällä, ilmeettömällä katseella. Mutta sitten hän tuli tietoonsa, silmästä loisti hymyily, koko ruumis alkoi vilutautisen tavoin täristä ja hän virkkoi: "Olittepa oikein hyväluontoinen, kuin tulitte?"
Eikä Ville sure huomista päivää... Olen oppinut konstin, jolla helposti saan toista, kun entinen loppuu. Ne-ne-neuvopas minullekin. Kun et sano kellenkään... Mutta hiljaa ettei muut kuule.
Silloin mielikuvitukset, jotka hän juuri unessa näki, taasen tarttuvat häneen ja sulavat vähitellen yhteen hiljaa keinuvan tuolin kanssa.
Haasti ja sormenpäin rusoposkia uinujan armaan hiljaa koski ja pois kuin kukkastuoksu jo häipyi. Metsäin puut Hän verhovi, Hän jyvän ankean linnun löytää suo: Hän vastakin on mua auttava vielä.
Tuossa tilassa ollessani tuntui uneni läwitse niinkuin joku olisi hiljaa koskenut käteeni. Minä hyppäsin lattialle ja hieroin silmiäni. Edessäni seisoi pikku Kerttu palawa kynttilä kädessä, sillä nyt oli aamupuoli yötä.
"Nyt nyt on on parempi minä istun hiljaa. En kestä enää ponnistuksia, pankaa tyyny selkäni taakse ja antakaa ylleni yötakki valkoinen, jossa on siniset nyörit ei tee mitään, jos siihen tuleekin veripilkku ja enhän sitä enää ole käyttävä." Neitsyt meni itkien hakemaan. "Kas niin, antakaa minulle vaan jakkara jalkain alle, niin istun hyvin."
Kaikkia tehtäviä tehtiin varovaisesti: savua estettiin havukatoksella kohoamasta korkeuteen, puita hakattiin hiljaa, ja karjan kellot otettiin pois kilisemästä. Ei siis niittenkään ääntä kuulunut. Kaikki olo oli hiljaista ja haudan kaltaista. Luontokin oli silloin kovin alakuloisen näköinen, ikäänkuin ikävöiden äsken kadottamatansa kesäverhoaan. Ilma oli myöskin ikävää.