United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minulla ei ole mitään syytä semmoiseen luuloon. Niin hän sanoi. Levolliset, tyyneet sanat. Mutta ääni oli outo ja kumea. Vai pettivätkö hänen korvansa? Eikö viskaali mitään huomannut? Ei, koska kääntyi palvelijoihin. Josko olivat nähneet yöllä jonkun liikkuvan kartanolla? Eikö edellisinäkään öinä? Niin kyökkipiika katsoi epäillen Hermaniin. Nytkö se tulisi ilmi!
Ja toinen kysymättäkin vakuutti hänen sanojaan todeksi. Oli omin silmin nähnyt porot rautaisessa astiassa. Muuta he eivät tienneet kumpikaan. Eivätkö epäilleet murhapolttoa? Elli kiinnitti silmänsä Hermaniin. Ei muun tähden, mutta päästäkseen kaikesta epäilyksen varjostakin ainaisesti vapaaksi.
Niin että hän hymyili ja katsoi taaskin Hermaniin kauppias itse on jolloinkulloin kävellyt ulkona. Olenhan minä Etkö ole silloin mitään erinomaisempaa huomannut? En mitään. Elli pyyhki kylmää hikeä otsaltaan. Viskaali kumartui alas ja kirjoitti jotain muistiinpanoa paperiin. Kaikki olivat äänettöminä. Kynä vaan rapisi yhtämittaa. Mitä kaikkea hän sinne kirjoittikaan?
Hän ei edes sävähtänyt, kun kerrottiin, että öisin oli liikkunut ulkona. Voisiko hän siihen määrään teeskennellä? Mitä piileili tuon rehellisen muodon takana? Ja onnistuisiko tämä salaaminen? Viskaali ei näyttänyt vielä mitään epäilevän. Hän taukosi kirjoittamasta, pisti kynän taskuunsa ja kokosi paperinsa. Ellille hän sanoi jäähyväiset ja kääntyi sitten Hermaniin. Mennäänpä me katselemaan sinne
"Minä en tahtonut hänen kuolemaansa", vastasi Herman, "pistoolini ei ole ladattu." He vaikenivat. Tuli aamu. Lisaveta Ivanovna sammutti loppuunpalavan kynttelin; hämärä valo valaisi hänen huoneensa. Hän pyyhki kyyneleiset silmänsä ja katsahti Hermaniin: hän istui ikkunalla kädet ristissä synkän näköisenä. Tässä asemassa muistutti hän ihmeteltävästi Napoleonin kuvaa.
Ellinkin silmät kiintyivät tuohon surkeaan häviöön. Kuinka oli tuli päässyt irti? Puodistako, vai liiteristä, joka oli puodin vieressä? Hän kääntyi Hermaniin, joka juuri seisahtui heidän taakseen. Ajatteli tiedustella, mitä hän siitä arveli. Mutta kun hän katsoi Hermania kasvoihin, alkoi sydän sykkiä niin rajusti, ettei hän saanutkaan kysytyksi.
Tämän luontevan puheen alla paloi rakkaus, yksinkertainen ja raitis rakkaus, niinkuin tyttö, joka sen oli sytyttänyt, niinkuin mies, joka sen sydämmessään tunsi. Niin luultavasti Magdalenakin sen käsitti. Hän oikaisi itsensä, kiinnittäen silmänsä nyt Hermaniin. "Ethän sen vuoksi vähemmin uljaasti maatasi palvelisi?" "Päin vastoin." "Herman, tässä on käteni." "Kiitoksia, Magdalena.