United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Papin mentyä pois koetti sairas kohottautua ja pyysi viittauksella lapsiansa tarkasti häntä kuulemaan; sitten pani hän hermottomat kätensä kumpaisenkin lapsensa kaulan ympäri ja veti hennosti heidät lähemmäs vuodettaan. "Hetkisen kuluttua" sanoi hän "jäätte te orvoiksi, aivan oman onnenne nojaan.
Sitten huudahti siniseen vormuun puettu nainen, jota yleiseen nimitettiin "kapteeniksi", hyvin haaveksivasti ja hennosti: "Minä tunnen sen, hän tulee, hän tulee!" Omituista ja jokseenkin kuvaavaa oli se että sivistymättömimmät henkilöt pitivät puheensa enimmäkseen rukouksen muodossa.
Välkehtien ja hennosti värähdellen kuun säteet valaisevat Kybelelle pyhitettyä, ikivanhaa puistoa uhkeat puut, joiden iästä ei muistitietokaan voi mitään sanoa, luovat pitkät varjonsa maahan, ja niiden oksien lomitse vilkkuvat tähdet, rauhallisina ja tuttavallisina.
Aarnio käänsi nyt lopulta katseensa Julian puoleen hellästi kysyen: Ystäväni, uskotko sinä löytyvän oikein suurta ja puhdasta rakkautta maailmassa, uskotko sinä? Julia ei vastannut kun hennosti käden puristuksella.
Mutta arvaanhan sen itsekin, tuossahan se on." Ja vieras herra yritti mennä sinne. "Mutta, minä sanon..." "Mutta saakeli, nyt minua jo harmittaa," tiuskasi vieras ja kursailematta otettuaan matamia vyötäisistä, hennosti kumminkin kuin tanssiin viedäksensä, kiepsautti häntä pari kerrosta ympäri ja astui perähuoneesen.
Runoelmasta huokuu isämaallinen innostus ja horjumaton luottamus jumalien määräämään Rooman yleishistorialliseen kutsumukseen, josta runoilija lausui näin: Toiset hennosti luo valetulle metallille hengen, Marmorin muovaavat eläväks, sen myönnytän kyllä, Taidolla haastelevat, jopa laskevat tähtien juoksun, Ottavat tieteillään selon taivahan ääriä myöten.
"Mitä vielä, olen ollut itsekäs, kärsimätön ja vaativa ja olen semmoinen vieläkin: Miksikä puhut noin hennosti, kuuluu aivan siltä kuin sanoisit jäähyväiset." Juho kulki edestakaisin kuusistossa; ajatuksissaan hän jo puuhaili valmistaakseen Rantamäellä kaikki nuoren rouvan vastaan-ottoa varten. "Silloin pitää lippujen liehuman ja kukkia levitettämän.
Mutta ole nyt kerrankin vakava, äläkä pahoita rouvasi mieltä tämän tapauksen tähden. Kohtele häntä hennosti, sillä hän on nyt vielä kurjemmassa tilassa kuin sinä itse oletkaan". "Vai niin? Niinkö?" "Juuri niin. Tuolle muhkealle Leijonan Annille käy raskaaksi, kun hän ei enää taida ajatella, että jokainoa, jolle hän hyvää huomenta sanoo, on siitä pöyhkeissään".
Vanha lumen peittämä pää painui penkkiin. Saarna loppui, ja urut pauhasivat taas. Voi teitä, te mahtavat sävelet! Suhahtakaa vanhan kirkkoherran luo! Hänen henkensä odottaa teitä. Nostakaa se hennosti sylihinne ja nouskaa sitten kalliin taakkanne kanssa ylös sinne, missä ei yötä ole. Voi teitä, te mahtavat sävelet, kuinka teillä on ihana kantamus! Ja talvi menee pois ja palajaa jälleen.
Ilma ei ollut lämmin eikä viileä, vaan lemuisa ja ikäänkuin hapahko; hennosti ja miellyttävästi se karvasteli silmiä ja poskia. Pitkä hämähäkin kina, hieno kuin silkki ja valkoinen keränen keskellä leijui sinne tänne ja tarttuen pyssyn piippuun oikaisihe suoraan ilmassa se tiesi pysyvää lämmintä ilmaa. Aurinko paistoi, mutta niin lempeästi kuin kuu.