United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä kohtalonsa muutos kuvautuu nyt selvästi morsiamenkin silmäin eteen. Hän huokailee, henkäilee; hän sanoo ennen aina arvelleensa: »
Hän kirjotti tämän pikku runon: PIKKU MARIA. Meri uupunut ulkona henkäilee, sydän sykkii muu kaikk' yöhön hukkuu; suo sieluhun voimaa uudelleen ikimaailmasta, kun tää elo nukkuu! Kotiniittyjen tuoksua tuntea saan, kun vanhat muistot mieleni täyttää. Miss' on koditonnakin rauhaisaa, laps' uinuen vieraan luona sen näyttää. Niin hiljaa, tyynenä vuoteellain on niittyjen hengess' uinuva nainen.
Sytytä sydämein, sulo lemmen-palo, Ku toivon kasteest' elät kaivaten! Mit' iloa, tyyntä rauhaisuutta, Mi järjestys tääll' henkäilee! Köyhyyden kesken rikkautta! Mik' autuus tyrmäss' sijaitsee! Mä ota vastahan! ah, suvun muinoisen Iloineen, suruineen sun sulki avohelmas! Kuink' usein lapsiparvi riemuten Isän-istuimen tään ympärillä telmas!
Taas päivä, pitkään piillyt, se päilyy, sees on sää; seitsemästoista päivä on elokuuta tää; vesillä, mailla tuuli vain hiljaa henkäilee; mihinkä kaunis ilma nyt vanhan viehtelee? Täll' erää minne mahtoi nyt olla ukon tie? Kotiko kolkko ollut ja nurkka ahdas lie? Ja noin miks otti ylleen hän juhlatamineet? Vai Herran huoneeseenko vei äijän askeleet?
Päiv' ompi Elokuuta seitsemästoista nyt; taas aurinkokin paistaa, mont' aikaa piileillyt, vesillä, mailla tuuli vain hiljaa henkäilee; mihinkä kaunis ilma nyt vanhaa viettelee? Mihinkä tällä kertaa nyt ukon käynee tie? Kotiko hälle kolkko ja nurkka alus lie? Miks pyhävaatteisinsa pukeunut hän on, olisko mieli hällä nyt mennä kirkkohon?