United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jo silloin Väinön kansa ties, mit' tehdä miekallansa, ja voiman rinnassansa nyt uuden tunsi Suomen mies ja iski kalvan kahvaan ja raadannasta rahvaan jo soitti somer alla maan ja helkki kangashiekka, mut eipä kalpa nouse vaan, ei vääjä Väinön miekka, Ja kautta Suomen kaivattiin nyt miestä miekan päähän ja Auran rannat raivattiin ja Pohjan korvet porkattiin nyt aina Turjan jäähän.
Somer soitti, hiekka helkki, reki vieri, tie vilisi, rahe rautainen ramasi, jalas koivuinen kolasi, kapla patvinen pasasi, vemmel tuominen tutasi, vinkui vitsaiset saverkot, vapoi vaskirenkahaiset juostessa hyvän hevosen, hyvän laukin laukatessa. Ajoi päivän, tuosta toisen, ajoi kohta kolmannenki, käsi ohjassa orosen, toinen neien kainalossa, jalka laialla rekosen, jalka toinen viltin alla.
Taatto tointaan hoiti, yksin Eljas hoivaa etsi vaivaan, kera metsän ystävyksin sekä yön ja tähtitaivaan. Niin he tyyntä eli täällä. Ohi vyöryi ajan virta, jyrissyt ei päiden päällä elon myrsky-neitten pirta; kutoi kaihon kalvas tytti, helkki hiljaa huolten niidet, joskus vaiva värähytti, soivat surun kielet viidet. Antoi vihdoin aika armon.
Peipponen se puussa Hilpeästi hääri, Kiiruhteli kesän Askareissansa; Silpoja ol' suussa Niistäpä hän kääri Pienokaisen pesän Poikasillensa. Heleästi helkki Lintuin kuorolaulu, Myöskin puron tahti Tuotti huvia; Vienosesti välkki Luonnon sulo-taulu, Laineheton lahti, Täynnä kuvia.
Sorsat kaislikossa souti, kalaparvet karkeloi, tuomilehdon lentosuukot vastarannan tuuli toi. Ilakoiten impi kulki rantamata virran veen, somer soitti, hiekka helkki alla Annin askeleen. Suven vienot vihkilaulut kaikui munkin mielessäin, kun ma virran äärtä kuljin armas impi vierelläin. Soita somer, helkä hiekka, laula laine huoleton, ilakoitse impi nuori! lyhyt Suomen suvi on. KUUSI JA L
"Mistä se Jussi tulee?" "Tuoltapahan tulen ... tietythän ne ovat köyhän tiet!..." "Jussiko köyhä!... Kaikkia se vielä puhuu ... aivan tänne kuului, kuinka housunlakkarissa äskenkin rahat helkki ... ettekö kuulleet muutkin?..." kääntyi Janne toisiin. "Kuului kait se oloksikin", todistettiin.
Niinpä kansa kotitienon Kiurustansa niitti maineen, Kun se laati laulun vienon, Koivun lakkaan nousi vainen, Helkki vuoden, helkki kaksi, Siirtyi, armas, tuonnemmaksi. Peippos-pari koivun alla Kiurun pienen kasvatteli, Näki lentoon haipuvaksi, Kuuli, kuin se viserteli; Riemui kerta vanhain rinta, Sammui, muistain armahinta.
Päivä istuttu ol' alla haapain vehreällä sammalmättähällä, laulut liedot kertoi lemmen tulta, naurut raikkaat rinnan puhtautta, päämme päällä haavan lehdet helkki, aallot leikki jalkojemme alla. Joutui ilta, painui päivän kulta, utuisiksi lientyi lahden rannat, tuuli tyyntyi, taltui rannan aalto, haapain lieto helke hienontui ja kuiskeeks' suli, tuskin kuultavaksi.
Siitä lieto Lemminkäinen, tuo on kaunis Kaukomieli, varsan viiasta vihelti, kulokosta kultaharjan; pisti varsan valjahisin, puikkoihin tulipunaisen. Itse istuikse rekehen, kohautti korjahansa, laski virkkua vitsalla, karkutti kariperällä. Virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni, hope'inen hiekka helkki, kangas kultainen kumisi. Kulki päivän, kulki toisen, kulki kohta kolmannenki.