United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kun Lotta täti oli lähtenyt ja päivällinen oli ohitse, rupesi päänsärky jälleen tuntumaan. Asessorin rouva kehoitti silloin Helkaa menemään ylös kammariinsa ja panemaan maata. Hän lähti mielellään. Suloiselta tuntui saada painaa polttavia ohimoitaan viileätä patjaa vasten.
Nuorten kesken oli ilo ja riemu ylimmillään aamusta iltaan. "Nyt menette valokuvaamaan itsenne", vaatii Johanna Topiasta ja Helkaa, "ja maksatte minulle velkanne." Topias otti pojan syliinsä ja sanoi Helalle: "Mennään, ja yksillä oven aukasemisilla." "Niin kolmisinko?" "Niin kai. Topi sopii istumaan polvillesi ja minä seison takanasi, kuten Simokin seisoo tuossa kortissa Johannan takana."
Olipa hän jo naapurin Hessulle kerskaillutkin kengistään, ett'ei Hessulla muka sitte olekaan sellaisia kenkiä kuin hänellä, kun vaan hänelle tuodaan uudet. Mutta isä viipyi... Mikä oli viipymiseen syynä, sitä eivät lapset ajatelleet. Vehnäleipä ja uudet kengät, ne vaan heidän mielessään pysyivät. Helkaa jo taas alkoi epäilyttää se pitkällinen viipyminen.
Heikki vei pruustinnaa ja Freedrik äitiänsä, Vihtori talutti Gerdaa ja Bruuno Helkaa, ja viuluniekat vinguttivat viuluansa niin, että hiki valui otsasta, kunnes jokainen, ukosta nuorimpaan lapseen asti, oli kulkenut salin ympäri. Sitte seurasi kahvin juonti.
Ja sinäkin, pieni kaupungin tyttö, tervetultuasi Santaniemeen! sanoi hän sointuvalla äänellään ja suuteli Helkaa otsalle. Meidän täytyy heti alusta tulla hyviksi ystäviksi, muista se! Vilpoinen oli tuo suuri hämärä porraskäytävä ja seinillä kummalliset maalaukset; täällä saattoi olla vilu keskikesälläkin.
Anna nyt edes kätesi." Perttu antoi kätensä koneentapaisella liikkeellä. "Jaksa hyvin!" toivotti Topias ja meni kamariin. Helka katseli Martan kanssa kukkia. Hän oli iloinen ja terveen näköinen. "Kesällä tulemme Topi ja minä kaupunkiin", sanoi hän vilkkaasti, "ja tuomme sinulle kaikki kukkasia." "Tulkaa vaan." Topias tarttui tutunomaisella kunnioituksella Helkaa käteen. "Hyvästi nyt, Helka!
Pitääkö häntä paimentaa kuin lammasta? Et pääse minulta pakoon. Tulen juuri saattamasta hänen äitiänsä Helkaa tänne erämaiden läpi, ja kun tulimme tämän tunturin luo, alkoi harja vuotaa verta. ORJA. Puolukkamehua, vannon, varmaankin puolukkamehua. Herrani on mennyt ampumaan joutsenia merenrannalta. Vastaa minulle! Tahdotko, että naulitsen sinut tuon tunturin juureen! ORJA. Mitä?
Hän oli sen lukenut loppuun ja aikoi vihdoin tulla auttamaan Helkaa; mutta kopassa ei ollutkaan enää muuta kuin kolme palkoa jäljellä. Oikein hauskaa, kun tämä työ nyt on tieltä poissa sanoi äiti ja tyhjensi roskat kopasta leveään talousvyöliinaansa. Kiitos hyvästä avusta, Helka. Helka kiirehti portaita ylös pestäksensä käsiänsä kammarissaan.
Mitä he siinä tekevät?" Hopean heleä ääni herätti Aleksein; hän kääntyi kuvatauluun päin. "He katselevat noita omenia ja viinimarjoja", vastasi Josu, "harmittelevat mielessään, ettei pisteaita ole harvempi ja matalampi." "Sinä vekkuli! Haha-ha!" Aleksei laski albumin kädestään pöydälle ja katsoi Helkaa. "Sinä vekkuli!
»Mikäs sitä Helkaa vaivaa?» kysyi Uutela lämpimästi tytöltä, joka seisoi hiukan syrjässä pää nurpallaan. »Kun ei täällä ole mikään niinkuin Hämeessä!» valitti tyttö itkuisin äänin ja painoi päänsä vielä alemmaksi. »Odota nyt vähän», lohdutteli Uutela hiljaa. »Pian me tänne laitamme miehissä palan Hämettä!»